On elokuun 24. päivä vuonna 79 roomalaisessa Pompein kaupungissa. Päivä on Vulcanalian, Tulen Jumalan juhlapäivä. Kaupunki on vielä toipumassa parin kuukauden takaisesta maanjäristyksestä, joka ei kuitenkaan tuhonnut samoin kuin vuoden 62 järistys. Tuhoisan vuoden 62 järistyksen jälkeen kaupunkia oli rakennettu ahkerasti uudelleen ja elettiin monien muutosten ja uudistusten jälkeistä aikaa.
Kauppakaupungin kaduilla kulkevat huolettomat Pompeilaiset, leipä tuoksuu leipomossa ja kauppiaat myyvät hedelmiään. Kylpylässä vietetään rentouttavaa hetkeä ja teatterissa viihdytään näytelmän parissa. Kunnes yhtäkkiä tapahtuu räjähdys. Taivas peittyy tuhkaan ja hohkakiveen. Aurinko katoaa näkyvistä. Hehkuva laava syöksyy tulivuoren rinnettä alas. Vesuvius on näyttänyt voimansa.
Kukaan ei ollut osannut varautua tähän päivään. Uskottiin, että maanjäristykset olivat maan alle haudattujen jättiläisten aiheuttamia. Kuluu vain hetki ja läheinen Herculaneum on jo peittynyt mudan ja laavan alle. Pompeissa eletään vielä epätietoisina, osa ottaa omaisuuttaan mukaan ja pakenee. Toiset jäävät odottamaan ja suojaamaan omistamaansa ryöstäjiltä, jotkut paenneet palaavat vielä kaupunkiin. Kuluu vuorokausi, tuhkaa ja laavakiveä sataa taivaalta. Kunnes tapahtuu lopullinen tuho, pyroklastinen tuhkapilvi toisensa perään vyöryy vauhdilla kaupunkiin maan järistessä. Pompei hautautuu tuhkaan ja laavaan. Kaikki pysähtyy, kaikki hiljenee.
On syyskuinen aamupäivä lähes 2000 vuotta myöhemmin. Havahdun ajatuksistani pillin vihellykseen. Olemme junassa matkalla Sorrentosta Pompeiin, ikkunasta näkyy Vesuvius. Saavumme reilun puolen tunnin matkan jälkeen Pompein asemalle, käymme kahvikupposella ja ostamme opaskirjan päivän kierrosta varten. Jatkamme odottavaisin mielin matkaa kohti hiljaista kaupunkia, käveltävää juna-asemalta on vain kivenheitto lähimmälle Porta Marina -sisäänkäynnille.
Alueella on rauhallista, meitä matkaajia on aamupäivällä vasta kourallinen. Kulkukoiria kulkee siellä täällä, yksi näistä tunnistaa meissä koiraihmisen ja lyöttäytyy seuraamme koko päiväksi. Ristimme opaskoiramme Lucaksi.
Luca johdattaa meidät tuhkasta ja laavasta löydettyjen esineiden ja vainajista tehtyjen kipsivalosten luo.
Pompeista löytyi yllättäen asioita, joita ei osannut odottaa löytävänsä parintuhannen vuoden takaisesta kaupungista: siellä oli oma vesilaitos, akvedukti, sekä puisten vesijohtojen muodostama vesijohtoverkosto, joka toimi painovoimaisesti. Viemäriverkostoa ei kuitenkaan ollut, vaan käytetty vesi nakattiin kadulle ja tämän vuoksi jalkakäytävien reunat ovat korkeat. Kadut ovat kivetyt ja niiden poikki johtaa suojatiet. Suojatien virkaa toimittavat katua korkeammat tasaiset kivet, jotka on aseteltu kuin nykyajan maalatut suojatien viivat ja niiden välit on mitoitettu kärrynpyörien akselivälin mukaan. Pompeissa oli runsaasti palveluita kuten kauppahalli, teattereita, tavernoita, baareja ja pikaruokaloita. Siellä oli pesuloita, kylpylöitä, julkisia vessoja. Ja bordelleja. Puhelimen virkaa toimittivat orjat, jotka toimivat juorulähetteinä; juoruilu kun oli osa arjen huvia.
Pääaukio Forum oli Pompeijin arkielämän keskus ja se oli varattu jalankulkijoille. Forumia ympäröivät tärkeimmät kunnalliset, uskonnolliset ja kaupalliset rakennukset. Forum on pohjois-eteläsuunnassa 142 metriä pitkä ja leveyttä sillä on 38 metriä.
Talojen mosaiikit, maalaukset, suihkulähteet ja puutarhat kertovat asukkaistaan ja heidän sosiaalisesta asemastaan. Kylpylöissä ja bordelleissa on seinillä maalauksia, ikäänkuin palvelukuvastona, joista sai valita mieleisensä palvelut. Talon seinille maalattujen fallossymbolien uskottiin suojelevan pahalta ja onnettomuuksilta.
Syyskuinen päivä oli puolipilvinen, mutta silti runsas määrä vettä oli tarpeen kierroksen aikana samoin hyvät kengät kiveyksillä kävellessä. Opaskoiramme Luca oli seurannut kulkuamme ympäri Pompein. Kiitimme Lucaa seurasta palasella eväsleivän prosciuttoa. Hännänheilaus ja koiraystävä jatkoi matkaansa hiljaisilla kaduilla. Olimme tulleet kierroksemme päähän Anfiteatrolle.
Vielä pysähdyttävä hetki vainajista tehtyjen kipsivalosten luo. Joukossa on lapsia ja naisia, yksi heistä raskaana. Olen saanut viettää päivän heidän kotikaupungissaan, nähnyt miten he ovat eläneet. Tunnelma näiden valosten luona on erilainen kuin kierroksemme alussa näkemiemme luona, tunne on nyt kuin haudalla käydessä. Mietin mitkä ovat olleet näiden ihmisten viimeiset ajatukset juuri ennen hautautumistaan tuhkaan ja laavaan? Paljonko he ehtivät tuntemaan ennen loppuaan? Aistin hädän ja pakokauhun. Pompein tuhossa menehtyi 2000-3000 ihmistä. Vesuvius Pompein taustalla henkii edelleen ja muistuttaa olemassaolostaan rikinkatkulla. Ihminen on pieni kun luonto näyttää voimansa.
Pompei liitettiin UNESCOn maailmanperintökohteisiin vuonna 1997. Arkeologiset tutkimukset aloitettiin 1748 ja kaivaukset jatkuvat yhä, mukana on ollut myös suomalaisia arkeologeja. Ilmansaasteet ja rankkasateet ovat uhkana löydöksille ja tuhoja on tapahtunut myös puutteellisen suojauksen vuoksi. Italiassa on useita Unescon suojelukohteita ja rahoitusta kaikkien ylläpitämiseen ei ole riittävästi. Vuosi 2013 oli synkkä Pompeille, sillä silloin rankkasateiden vuoksi murtui useita seiniä ja muureja. Lisäksi etenkin kaivauksien alkuvuosina marmoria ryöstettiin surutta ja freskoja siirrettiin Napolin kuninkaan kokoelmiin.
Kannattaako Pompei nähdä? Kyllä, ehdottomasti. Kaupungin palvelut ja infrastuktuuri olivat hämmästyttävän nykyaikaiset. Koristeelliset kylpylät, maalaukset ja mosaiikit ovat näkemisen arvoiset, samoin puutarhat. Käynnissä olevia kaivauksia oli mielenkiintoista seurata ja näimme tuoreeltaan uuden esinelöydön. Ihmisten kohtaloista lukiessa kaupungin tarina herää eloon ja katuja kulkiessa katse hakeutuu väistämättä Vesuviukseen.
Cirkumvesuviana-junat liikennöivät Sorrentosta ja Napolista Pompeiin (pysäkki Pompeii), matka-aika molemmista suunnista n. 30-40 minuuttia. Esim. yhdensuuntainen AC3 junalippu Sorrentosta Pompeiin maksaa 2,20 € ja AC4 junalippu Sorrentosta Herculaneumiin 2,70 € (pysäkki Ercolano Scavi). Pompein asemalta voi jatkaa matkaa bussilla Vesuviukselle. Junalippuja myydään lehtikioskeissa sekä tupakkakaupoissa ja se tulee leimata ennen junaan astumista.
Lisätietoja Pompein matkailusivuilta.