Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Suomenlinnan päivänämme aika kului enimmäkseen alueella fiilistelyn ja picnicin merkeissä, mutta mahtui lauantaihin myös yksi museokäynti. Sukellusvene Vesikko on lapsiperheiden suosikki, eikä perheemme ollut poikkeus – sinne oli suunnattava.
Sukellusvene on valmistettu saksalaisten tilauksesta Crichton-Vulcanin telakalla Turussa ja se laskettiin vesille toukokuussa 1933. Se oli sukellusvenetyyppi II:n prototyyppi ja vuoteen 1936 saakka se tunnettiin valmistusnimellä CV 707. Suomen valtio osti sen vuonna 1936, jolloin se sai nimen Vesikko. Vesikko oli Suomen laivaston modernein sukellusvene vuosina 1936-1944 ja se osallistui talvi- ja jatkosodissa partiointi- sekä valvontatehtäviin. Vuonna 1941 Vesikko upotti neuvostoliittolaisen rahtialus Vyborgin.
Suomelta kiellettiin sukellusveneet Pariisin rauhansopimuksessa 1947 ja sukellusvene Vesikko on ainut, jota ei tuolloin romutettu. Museoksi entisöity Vesikko avattiin yleisölle heinäkuussa 1973 ja se on Suomenlinnan suosituimpia nähtävyyksiä. Yleisölle se on avoinna kesäkaudella 18.5.-30.9. (v. 2015) ja lippuhinta aikuisille (yli 17 v) on 5 € ja lapsille (7-17 v) 3 €. Alle 7 vuotiaat, sotaveteraanit, varusmiehet ja puolustusvoimien henkilökunta pääsevät maksutta. Perhelippu kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle on hintaan 12 €.
Lapsille tämä oli jännä kokemus, erityisesti 8-vuotiaalle tekniikasta kiinnostuneelle pojalle. Mutta eipä kokemus ollut hassumpi meille aikuisillekaan, sillä eihän sukellusvenekäynti ole ihan jokapäivänen juttu. Tilojen näkeminen sai myös mietteliääksi.
Voi vain ihmetellä, miten niin pienessä tilassa vesien syvyyksissä voi pidemmän aikaa olla? Miten pystyisi selviämään ilman ahtaanpaikankammoa ? Miten pitää yllä mielialaa ilman aurinkoa ja miten säilyttää vuorokausirytmi ilman luonnonvalon vaihteluita? Miten selvitä ajasta täysin ilman omaa rauhaa ja tilaa – edes hetken?
Toisin kuin olin kuvitellut, ei sukellusveneessä tarvinnut kovin kumarassa kulkea. Mutta se tilojen kapeus!!! Ne tilat ei ole ne ronskeille miehille tehdyt, sillä käytävillä ei kaksi vatsakasta olisi mahtunut kohtaamaan. Hyvä kun normaalikokoiset ihmiset saivat toisensa ohitettua. Miehistön vuoteet ovat myös kovin kapoiset, silmämääräisesti leveys n. 50-60 cm:n luokkaa. Keittiössä tilaa oli vain välttämättömimpään
Kapeat tilat, hämärä valo, syvyyksissä olo, kyydissä olevat torpedot, meteli, raikkaan ulkoilman puute. Työskentelyolot eivät olleet häävit. Niiden lisäksi eivät sukellusveneen moottorit täyttäisi tämän päivän työturvallisuusnormeja. Moottorin venttiilikoneisto on avoin ja koneiston liikkuvat osat ovat vaarallisesti esillä. Koneisto on avoin siitä syystä, että se vaati jatkuvaa manuaalista voitelua, toisin sanottuna miehistö säännöllisin välein tipautti tippakannulla voiteluainetta koneistoon.
Sukellusveneessä liikkuminen tuli tehdä harkiten veneen tasapainon vuoksi. Esimerkiksi perässä olevasta makuusopesta ei saanut poistua wc-käynnille ilman lupaa ja tilalle piti tulla toinen miehiston jäsen siksi aikaa. Eikä puhettakaan tilavasta wc:stä! Tila oli niin pieni, että siellä ei päässyt edes kääntymään. Nykyään tältä kohdin on uloskäynti museoaluksesta ja syvennyksessä on nähtävissä käytössä ollut tila.
Täytyy kyllä nostaa hattua sille 20 henkilön miehistölle, joka on tämän veneen kyydissä osallistunut Suomen puolustukseen sotien aikana. He eivät ole helpoissa oloissa tehtäväänsä suorittaneet.
Kuinka monesta meistä nykyajan ihmisestä olisi tähän ollut – tuskin monesta?
Sukellusvene Vesikon kyytiin toisitoimissa pääset mielenkiintoisessa Suomen puolustusvoimien videossa tästä linkistä.
Hyvin kirjoitettu postaus! Itse kävin kyseisessä sukellusveneessä muutama viikko sitten ja tarinat oli kyllä hyvin tutut itselle. Aivan kun olisi omaa kierrostaan muistellut 🙂
Kiitos Rami! Kiva kuulla, että samanlaisia fiiliksiä tuli kierroksella 🙂 Oli todella kiva päästä näkemään Vesikko ja voi kyllä hattua nostaa niille miehille, jotka ovat siellä syvyyksissä työtään tehneet!
Aurinkoista alkanutta viikkoa Sinulle!
Tuossa sukellusveneessä ei olekaan tullut käytyä, mutta kun joitakin vuosikymmeniä sitten Helsingin rannassa oli se, kulkiko se nyt nimellä Jari Komulaisen sukellusvene, ellen ihan väärin muista, niin siellä oli joku firman tiimipäivä ja silloin tuli harjoiteltua sukellusveneessä kulkemista ja hetken aikaa oleiluakin. Tosin ihan pinnalla, ei oikein innostaisi tuo vedenalainen matkailu 🙂
Jari Komulaisen sukellusveneeksi sitä tosiaan taidettiin kutsua; muistelen, että siinä olisi toiminut ravintola?
Vedenalainen matkailu ei tosiaan ole ihan ensimmäisenä listalla, mutta oli mielenkiintoista käydä katsomassa, missä oloissa siellä ollaan.
Kiitos Pirkko kommentistasi, odotan mielenkiinnolla kirjoituksiasi Iranista ja Safarilta!
Aika mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä paikka kyllä on tämä sukellusvene. Täytyypä itsekin joskus käydä. 🙂
Kannattaa kyllä käydä katsomassa Vesikkoa! Suomenlinnan alue on muutoinkin niin viihtyisä, että täytyy järjestää useamminkin aikaa käydä siellä.:)
Kiitos Virpi kommentistasi ja hyvää viikonloppua!
Hui, aikamoinen paikka! En ole tiennytkään tällaisesta sukellusveneestä ja Suomen historiasta, aina oppii jotain uutta. Mä en varmasti pystyisi edes menemään tuonne sukellusveneeseen sisään, kauhea ahtaanpaikan kammo tulisi jo siitä. Hattua nostan kaikille sukellusveneissä työskenteleville. Glasgowssa asuessani siinä lähettyvillä oli tukikohta, josta miehet lähtivät merille jopa kuukausiksi. En pystyisi.
Kieltämättä tuli samat fiilikset ahtaanpaikankammon suhteen sisälle mentäessä. Vesikko on onneksi vakaasti maan kamaralla, joten rohkaistuin kierrokselle; vedessä keinuminen saati upoksissa olo olisi ollut liikaa. 🙂
Kyllä se vaatii kylmän rauhallisen luonteen miehiltä (ja naisilta), jotka sukellusveneessä tai ylipäätään merillä pitkiä aikoja viettävät.
Samat sanat, en pystyisi.
Kiitos Lena kommentistasi ja oikein mukavaa viikonloppua Sinulle!
Tällaiset historialliset kulkuvälineet on musta aina olleet tosi mielenkiintoisia! Laivat, lentokoneet, sukellusveneet…. Käyn melko useinkin Suomenlinnassa, mutta aina on niin kiire harrastusjuttujen vuoksi, että en ole tainnut koskaan käyskennellä siellä ilman kiirettä! Tämän voisi tosiaan joskus käydä tsekkaamassa. Mielenkiintoinen tuo tasapainojuttukin – ei olis ekana tullut mieleen, että yhden ihmisen liikuskelu vaikuttaa niin paljon tasapainoon, mutta onhan se toki loogista!
Mukavaa,että pääset usein Suomenlinnan maisemiin harrastuksen myötä.Tykästyin alueeseen todenteolla ja pitää kyllä järjestää aikaa uudelle käyneille, olisi kiva nähdä Suomenlinna myös talviasussa.
Kannattaa kyllä käydä tutustumassa Vesikkoon, jo puolessa tunnissa ehtii hyvin alusta tutkimaan. Aluksesta ja sen toiminnasta kerrottiin infotauluissa ja sinne voi tilata myös opastuksen, joka varmastikin olisi mielenkiintoinen.
Kiitos Reetta kommentistasi ja mukavaa sunnuntaita Sinulle!