Sancta Lucia – valon tuoja

Tänään 13. joulukuuta vietetään Lucian päivää Pyhän Lucian (Sancta Lucia) muistoksi, joka tunnetaan sokeiden ja näkövammaisten pyhimyksenä. Muistopäivä on  alunperin katolilaisesta pyhimyskalenterista lähtöisin.

Lucia syntyi vuonna 283 varakkaaseen perheeseen Syracusassa Sisiliassa, mutta Lucian ollessa hyvin nuori, kohtasi perhettä onnettomuus isän kuoltua. Tuohon aikaan Rooman valtakunnassa perheen naisilla tuli olla miespuolinen holhooja, ja niinpä Lucia joutui isän kuoleman jälkeen puoliväkisin kihloihin roomalaissyntyisen miehen kanssa saadakseen uuden holhoojan. Lucialle oli varattu naimisiinmenoa varten suuret myötäjäiset, mutta hän halusi lykätä naimisiinmenoa kaikin keinoin.

Eikä aikaakaan, kun perhettä kohtasi jälleen uusi onnettomuus hänen äitinsä sairastuttua punatautiin, joka oli siihen aikaan useimmiten hyvin kohtalokas. Lucia oli kuitenkin kuullut, että ihmeparantuminen olisi mahdollinen rukoilemalla Pyhän Agathan jäännösten luona Cataniassa, ja hän sai ylipuhuttua äitinsä mukaan matkaan rukoilemaan Pyhän Agathan haudan äärelle parantumisen puolesta.

Ja kuinka ollakkaan, ihme tapahtui ja äiti parantui. Tämä teki Luciaan niin suuren vaikutuksen, että hän päätti naimisiinmenon sijaan omistaa elämänsä kristinuskolle ihailemansa Pyhän Agathan tavoin. Lucia pyysi itselleen naimisiinmenoa varten varatut suuret myötäjäiset, mutta hän ei suinkaan halunnut näitä omaan käyttöönsä, vaan jakaakseen ne köyhille.

Rukkaset saanut kihlattu ei ollut tästä uutisesta mielissään, sillä sen lisäksi, että Lucia oli kääntynyt kriistinuskoon, oli hänelle uskoteltu Lucian olevan menossa naimisiin toisen miehen, varsin jalosukuisen herran kanssa. Oliko kenties myös suurten myötäjäisten menetyksellä osansa harmistukseen?

Kostaakseen kihlauksen purkautumisen, ilmiantoi mustasukkainen kihlattu Lucian roomalaisten käskynhaltija Paschasiukselle. Kristinusko oli tuohon aikaan Roomassa kielletty ja oikeus katsoi Lucian syyllistyneen rangaistavaan rikokseen. Luciaa ei kuitenkaan passitettu vankilaan, vaan pakotettiin prostituiduksi bordelliin.

Kun tuli tuomion täytäntöönpanon aika, tapahtui jälleen ihme. Pyhä Henki täytti Lucian, jolloin hän muuttui niin painavaksi, ettei häntä ei pystytty siirtämään miesvoimin bordelliin suorittamaan rangaistustaan. Ja kun järkähtämättömäksi muuttuneen Lucian siirto osoittautui mahdottomaksi, jopa vetohärkien avulla, hänet päätettiin polttaa.

Niinpä Lucia valeltiin kiehuvalla öljyllä ja palavalla piellä, mutta tuli ei kyennyt rukoilevaa Luciaa vahingoittamaan, olihan hän edelleen Pyhän Hengen täyttämä. Hän ei kuitenkaan ollut kuolematon, ja 21-vuotias Lucia kohtasi loppunsa pyövelin iskiessä miekan hänen kurkkunsa läpi joulukuun 13. päivä vuonna 304.

Myöhemmin Luciasta kerrottiin myös toista legendaa, joka kertoo erään ei kristityn nuorukaisen vaatineen Luciaa kanssaan naimisiin rakastuttuaan hänen kauniisiin silmiin. Lucia ei lämmennyt naimisiinmenosta tämänkään tarinan mukaan, ja kun nuorukaisen vaatimukset naimisiinmenosta sen kuin jatkuivat, kerrotaan Lucian repineen silmät päästään ja lähettäneen ne tarjottimella kosijalle saadakseen olla rauhassa hänen ahdisteluiltaan.

Kerrotaan, että Neitsyt Maria näki Lucian vahvan uskon, ja antoi Lucialle uudet entistä kauniimmat silmät menetettyjen tilalle. Kiihkeän kosijan kerrotaan järkyttyneen tapahtuneesta niin, että sen seurauksena hän kääntyi kristinuskoon. Lukuisissa maalauksissa Lucia kuvataankin silmiä kannattelevan tarjottimen kanssa.

Lucia oli aikansa oman tien kulkija, joka seurasi sydämen ääntään. Lucian legenda levisi Sisiliasta kautta Italian, ja hänen nimensä liitettiin jo 500-luvulla roomalaisen messun kaanoniin.

900-luvulla Lucian kultti saavutti myös Ranskan, ja levisi sieltä yhä edelleen Saksaan ja Englantiin. Katolinen kirkko julisti marttyyrikuoleman kohdanneen Lucian pyhimykseksi 1300-luvulla.

Lucian kultti saapui Pohjoismaihin luoteis-Saksasta ja tuli Suomessa tunnetuksi 1300-luvulla. Nykymuotoisena pohjoismaista Lucian päivää alettiin viettämään Ruotsissa 1700-luvulla ja Lucian tarkoituksena on tuoda valoa talviyön pimeyteen.

Nykyperinteen mukaan Lucialla on valkoinen puku ja punainen vyö, joka symboloi Lucian marttyyrikuoleman veristä vanaa. Kynttiläkruunun kynttilät taas liekkejä, jotka eivät pystyneet Luciaa roviolla polttamaan hänen kristinuskonsa vuoksi.

Suomen Lucia on valittu vuodesta 1949 Folkhälsanin ja Hufvustadsbladetin yhteistyönä ja hänet kruunataan vuosittain 13. joulukuuta Helsingin Tuomiokirkossa. Lucian päivä on vahva osa suomenruotsalaista perinnettä ja sitä vietetään niin kouluissa, päiväkodeissa kuin illan Lucia-kulkueessa tuoden valoa pimeimpään vuodenaikaan. Lucia-neidon valintaan liittyy samalla myös hyväntekeväisyys äänestyksessä kerättävien varojen myötä, olihan Lucia itsekin pyyteetön hyväntekijä jakaessaan myötäjäisensä köyhille.

Haluan toivottaa valoa ja hyvää mielä Lucian päivääsi tämän kauniin laulun sävelin, joka on samalla osa jokaista syntymäpäivääni, sekä ensimmäinen kuulemani laulu parintunnin ikäisenä, kun Lucia neitoineen saapui sairaalavuoteen äärelle laulamaan äidille ja vastasyntyneelle tyttärelle.

Kenties niistä ensihetkistä jäi sielunmaisemaani ikuinen kaipaus ihanaiseen Italiaan?

Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.

Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy, kynttilät syttyy.

Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.

Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.

Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.

Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.

Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.