Karun kaunis Masqat, Oman

Heräämme uuteen aamuun reilun kolmenkymmenen merellä vietetyn tunnin jälkeen. Taakse on jäänyt ensimmäinen risteilysatama Persianlahdella, josta matka jatkui Iranin vesien kautta Omaninlahdelle.

Meri oli meille matkalaisille lempeä ja tyyni, aurinko helli lämmöllään ja saatteli iltaan satumaisilla väreillään. Näitä hetkiä sydän oli halajanut koko vuoden.

Nyt edessä on täysin uusi tuttavuus, Omanin pääkaupunki Masqat, ja vatsan pohjalla lentelee jännityksen perhosia.

Käyn hytin parvekkeelle, luon ensisilmäyksen Matrahiin. Taustalla kohoavat tummat terävähuippuiset vuoret, edessään valkeat sokeritoppatalot. Vuorenhuippujen toisella puolella, pienessä laaksossa, sijaitsee vanha Masqat. Näissä maisemissa Sinbad merenkävijäkin kävi matkoillaan Tuhannen ja yhden yön tarinoissa.

Masqat, joka myös Muscatina tunnetaan, tarkoittaa ankkuripaikkaa ja sen pieni satama on ollut vuosisatojen ajan merkityksellinen paikka, sillä se oli viimeinen satama, jossa täyttää vesivarannot ennen matkaa Arabianmerellä kohti Intiaa. Me täytämme vesivarannot vähemmän seikkailullisesti laivan baarissa, ja kuittaamme itsemme ulos laivasta viisumin sisältävien maihinnousukorttien kera.

Aamu on lämmin, suomalaisittain jo helteinen. Tästä tulee paahteinen päivä mausteiden tuoksuisessa kaupungissa, vesivarannot tulevat tarpeeseen. Käymme ulos sataman porteista, vastassa on kymmenpäinen joukko miehiä valkoisissa dišdaša kaavuissaan. Päässään heillä on polttavalta auringolta suojaava pyöreä koristeellinen hattu, kuma, joka on Sansibarilaista alkuperää ja kulkeutunut Omanin miesten perinnepukeutumiseen maiden historiallisten siteiden myötä.

Joukkion puhemies saapuu luoksemme ja kysyy hyvää englantia puhuen, tarvitsemmeko autokyydin? Omanin valuuttaa rialeja (OMR) emme tarvitse, voimme maksaa Arabiemiraattien dirhameissa (AED). Hinta kiertoajelusta tunti ja satanen (n. 28 €), kaksi tuntia ja kaksisataa, ja niin edelleen, ihan niin monta tuntia kuin haluamme. Sataman portilla oleva hinnasto vahvistaa taksat, jotka ovat huomattavasti huokeammat kuin hetkeä aiemmin tarjotut hop on hop off ajelut, joihin yhdeltä henkilöltä saisi rutattua saman summan kuin tästä autosta parissa-kolmessa tunnissa.

Neuvottelemme itsellemme sopivan kierroksen, jonka varrella voimme pysähdellä mielin määrin kuvaamaan ja katselemaan. Ja mikä parasta, kasvottoman bussikierroksen sijaan henkilökohtaisena oppaanamme on masqatilainen, jonka seurassa pääsemme paitsi näkemään kaupungin, myös kuulemaan paikallisen elämästä. Puhemies ohjaa meidät kuljettajamme luo ja lähdemme ajamaan alkajaisiksi suur-Masqatin toiselle laidalle.

Kuljettajamme osoittautuu sydämelliseksi perheenisäksi, joka on aivan myyty nähdessään lapsemme, aidosti. Hän kaivaa esiin albumin, ja alkaa näyttämään kuvia suloisista tyttäristään, kodistaan ja perheestään. Ihana nähdä nämä, mutta ei mielellään keskellä monikaistaista motaria sadan neljänkympin vauhdissa. Nyt arvoistaisin sitä otetta ratista ja katsetta tiehen. Jotenkin rupeaa tulemaan takaumia edellisen talven rallista Ras al Khaimah – Dubai, jonka uskoin jäävän viimeiseksi matkaksemme.

Tämä kuski ei kuitenkaan kärsi rattiraivosta, kuten takauman muistikuvien mies, nyt ajo sujuu jouhevaan kaupungista ja sen elämästä jutellen. Tien varressa ei näy pilvenpiirtäjiä, sen sijaan lukuisia muurein suojattuja palatseja ja moskeijoita kauniiden asuinrakennusten lomassa. Suur-Masqat on laajentunut kolmenkymmenen vuoden aikana suurelle alueelle rannikkoa myöten, matkaa alueen laidalta toiselle on viitisenkymmentä kilometriä.

Masqatin kaupunkikuva on siisti ja uusienkin rakennusten ulkoasussa kunnioitetaan perinteitä. Matkan varrella näkyy jokunen sinivalkoisin laatoin verhottu rakennus, jotka tuovat mieleen Portugalin. Eikä ihme, että portugalilaisvaikutteita näkyy kaupungissa.

Masqatissa vieraili ensimmäisenä eurooppalaisena portugalilainen löytöretkeilijä Vasco da Gama matkallaan Intiaan, kenties täydentämässä vesivarastojaan hänkin. Sittemmin hänen maanmiehensä valloittivat Masqatin vuonna 1506 Qalhatin ja Soharin lisäksi turvatakseen kauppareittinsä Intiaan. Potugalilasten aika näkyy myös Masqatin linnoituksina, joita he rakensivat suojaamaan kaupunkia 150-vuotisen valtakautensa aikana.

Kuljettajamme kertoo nykypäivän elämästä Omanissa ja Masqatissa, omasta arkipäivästään ja perheestään. Hän on kiinnostunut kotimaastamme, joka on hänelle aivan tuntematon. Talven lämpötilan ymmärtämiseen menee hetki kertoessamme mittarin näyttäneen -15 °C Suomesta lähtiessä. Hän on aivan vakuuttunut, että puhumme plussa-asteista ja toteaa että juu, kylmää on, ja joskus heilläkin palellaan siinä lämpötilassa. Ihan tuppaa olemaan yskää lapsilla silloin. Niin, meillähän tuota kutsutaan kesäksi.

Kun totuus, eli miinusasteet valkenevat, valkenee mieskin – siis voiko joku asua niin kylmässä, ihan oikeasti? Lyömme pakkaslöylyä kiukaalle ja kerromme, että voi meillä olla neljäkymmentäkin astetta pakkasta, ja miten vekkulia on veivata auton tahmeita manuaalivaihteita silloin. Samaan aikaan alkaa radiossa soimaan I will dye my hair blonde for You – siis mitä, Almaa Omanin radiossa! Nyt repeää riemu ja kerromme tämän vahvaäänisen tytön olevan suomalainen!

Saavumme reilun parinkymmenen kilometrin ajon jälkeen Bawshariin, joka on osa Masqatin kuvernementtia. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme on Sultan Qaboosin suurmoskeija, jonka viisi minareettia kohoavat taivaisiin. Taustalla kohoavat vulkaanisen Hajarvuoriston tummat rinteet.

Tämä 20 000 ihmiselle mitoitettu ja kuuden vuoden ajan rakennettu moskeija valmistui vuonna 2001, silti sen ulkoasu henkii perinteistä Arabian niemimaan eksotiikkaa.

Moskeijan edustaa koristavat moitteettomasti hoidetut istutukset, joista löytyy muotoon leikattujen pensaiden ja puiden lisäksi kotipuutarhasta tuttuja lajikkeita, kuten petunoita, samettikukkia ja verbenoja.

Moskeija on avoinna ei-muslimeille lauantaista torstaihin kello 8-11, ja toisin kuin Abu Dhabin upeassa Sheikh Zayedin moskeijassa, ei alle 8-vuotiailla lapsilla ole asiaa Sultan Qaboosin suurmoskeijan sisätiloihin.

Pukeutumissäännöt noudattavat samaa linjaa: olkapäät & ranteet peittävä pusero ja miehillä pitkät housut, naisilla nilkkamittainen hame ja hiukset huivilla peitetyt. Masqatissa on muutenkin suositeltavaa kunnioittaa paikallisia tapoja ja pukeutua niin, että vähintään polvet ja olkapäät ovat peitettynä, itselläni on täällä käytössä nilkkapituinen maksimekko ja olkapäät peittävä bolero.

Kuljettajamme toimii oppaana ja kertoo rukoussaleista. Pääsalin lattiaa peittää valtava persilalainen matto, mitoiltaan 60 x 70 metriä, jota kutoi kuusisataa naista neljän vuoden ajan. Matto oli maailman suurin kunnes Sheikh Zayedin moskeijaan kudottiin vielä suurempi. Sultan Qaboosin suurmoskeijan pääsalissa on tilaa 5000 miehelle ja pienemmässä salissa 500 naiselle, lisäksi moskeijassa on kirjasto.

Katon tummat puuleikkaukset sekä seinien ja kupolien runsaat sinisen ja vihreän sävyiset ornamentit kultauksineen henkivät arbialaista eksotiikkaa. Pylväät hohtavat puhtaan valkoisina ja upeat lukuisat kattovalaisimet tuovat nekin mieleen Tuhannen ja yhden yön tarinat.

Pääsalissa käytetyillä väreillä on syvempikin merkitys, näistä vihreä on Islamin uskossa tärkein.

Vihreä on se väri, mikä yleisimmin mielletään islamilaiseksi. Vihreä ei ole varsinaisesti uskonnollinen väri, mutta viittaa uskoon. Joidenkin lähteiden mukaan vihreä ja valkoinen ovat hyvyyden värejä. Vihreällä on islamin kulttuuripiirissä suuri merkitys, koska ”taivas” on vihreä – moskeijoissa paljon vihreää (ja sinistä). Vihreää ei käytetä arkipäiväisiin tarkoituksiin, koska sitä kunnioitetaan niin paljon. Joidenkin lähteiden mukaan vihreän kunnioitus liittyy toivoon ja elämän kunnioitukseen: vihreisiin keitaisiin erämaiden keskellä. 

Koraanissa mainitaan, että paratiisissa ihmiset pukeutuvat vihreään silkkiin. Lähde coloria.net

Miten upea tämäkin moskeija on ja nuoresta iästään huolimatta niin aitoa arabialaisuutta henkivä – taianomainen!

Mutta matka jatkuu, ja seuraavana on vuorossa käynti Royal Operassa, joka on Masqatin kulttuurin ja taiteen keskus. Risteilypysähdys on kuitenkin liian lyhyt siihen, että voisimme tutustua ajan kanssa oopperataloon, johon pääset halutessasi katsomaan tästä

Oopperan tutkimisen sijaan lähdemme palmujen reunustamalle AlQurm rannalle. Tuuli vilvoittaa aurinkoisen paahteisessa säässä. Ranta on liki autio, eikä täällä näy massaturismia uimapatjakauppoineen. Hyvä näin.

Vaikka suuret matkailijavirrat eivät ole vielä Masqatia löytäneet, on kaupungissa viitisenkymmentä hotellia aina edullisesta B&B majoituksesta tasokkaampiin vaihtoehtoihin.

Rannan läheisyydestä bongaan tuttuja ketjuja edustavat hotellit: Grand Hyatt, InterContinental, Crowne Plaza ja Ramada.

Mutrahista toiseen suuntaan omassa rauhassaan sijaitsee varsin varteenotettava vaihtoehto tasokasta majoitusta kaipaavalle, Shangri-La Barr Al Jissah Resort & Spa, jonne ajetaan yksityisen Hajarvuorten läpi kulkevan tunnelin kautta. Siellä kerrotaan olevan Masqatin parhaat rannat ja upeat panoraamanäkymät Omaninlahdelle, paikka kuulostaa aivan ihanalta. Josko vaikka tulisi ajan kanssa kaupunkiin, ennen kuin liian moni tämän aidon kaupungin löytää…

Rannalla vietetyn tauon jälkeen ajamme ylös karua vuorenrinnettä. Tie on kapea eikä muuta liikennettä näy. Ohitamme matkan varrella miehet suteineen, jotka ovat tekemässä arkeologisia kaivauksia, lähestymme kaupungin historiallista osaa. Ja historiaahan Masqatilla riittää, sillä asutusta on ollut jo vuonna 6000 ennen ajanlaskumme alkua, jolloin ihmiset saivat elantonsa kalastuksesta ja merenkäynnistä. 4000 eaa Masqat oli jo merkittävä keskus.

Pysäytämme auton ylös tummaan rinteeseen, alhaalla laaksossa on vanha Masqat valkeine taloineen, joita vartioivat portugalilaisten rakentamat linnoitukset. Ympärillämme on vain luonnon äänet, täällä ei tarvitse turistimassojen keskellä poukkoilla.

Kierros jatkuu, nyt alas rinnettä historiallisen Masqatin kautta sulttaanin palatsille, Al Alamiin.

Loisteliasta hallinnollista palatsia ympäröivät värikkäät istutukset, nekin täysin moitteettomasti hoidettuja kuten sulttaanin mukaan nimetyn moskeijan puutarhassakin. Löydän jälleen kotipuutarhasta tuttuja lajikkeita kuten petunioita, begonioita ja ahkeraliisoja.

Sulttaanin palatsi uudistettiin vuonna 1970 uuden sulttaanin astuessa valtaan verettömän vallankumouksen jälkeen ja sitä vartioivat 1600-luvulla rakennetut Mirani ja Jalali linnoitukset, portugalilaisten käsialaa nämäkin.

Kierroksemme on lopuillaan, tunnit ovat vierähtäneet aivan liian nopeasti. Ajamme sulttaanin palatsin toiselle puolelle meren rantaan. Nousemme autosta ja juttelemme niitä näitä myöhäisen iltapäivän auringon lämmittäessä.

Kujettajamme huomaa rantakivikossa jotain kiinnostavaa, hän näyttää mihin katsoa. Ensiksi en pysty näkemään mitään muuta kuin kiviä ja vettä, kunnes viimein havaitsen liikettä vesirajassa – ranta kuhisee kymmensenttisiä mustan-ruskeita rapuja, ja niitä on paljon!

Sovittu aika on täyttymässä, jatkamme matkaa Mutrahiin, josta kierroksemme alkoikin. On aika hyvästellä ystävällinen kuljettajamme, joka teki kierroksestamme antoisan. Hän ojentaa meille sähköpostiosoitteen ja pyytää viestittelemään kuulumisiamme kotiin palattuamme, lupaamme tehdä näin.

Nousemme autosta rantakadulla, kuittaamme velkamme ja kiitämme kaikesta. Ihana tavata jälleen aito sydämellinen ihminen, ei omanilaisia suotta kehuta ystävällisiksi. Päivän aikana tapaamamme ihmiset ovat kaukana turistirysien helppoheikeistä.

Ylitämme kadun ja menemme vielä kierrokselle suqiin, jossa tapaamme päivän ensimmäiset tyrkyttävät helppoheikit. Nyt alkaa ahdistamaan, koska inhoan päälle käyviä kauppiaita. Nämä eivät kuitenkaan ole pahimmasta päästä ja pienemmillä kujilla tyrkytys hellittää.

Ilman täyttää mausteiden ja suitsukkeiden tuoksu, kujia värittävät kuviolliset kankaat ja kirjotut kuma päähineet. Sukellamme vielä hetkeksi idän eksotiikkaan ennen laivalle paluuta, päivän matkailijaruuhka on jo suqissa hellittänyt ja sivukujilla astelevat paikalliset päivittäisillä ostoksillaan.

Kuin tilauksesta, alkaa läheisessä moskeijassa auringonlaskun rukouskutsu, joka tekee suqin tunnelmasta mystisen.

Aistit avoinna auringon laskiessa, koen vielä viimeistä kertaa Masqatin äänet, värit ja mausteiset tuoksut.

Karun kaunis Masqat on yhdistelmä aitoutta, ystävällisyyttä ja arabialaista eksotiikkaa.  Kiitos Masqat, oli ilo tavata.