Skata – Pietarsaaren historiallinen puukaupunginosa

Koulupuiston takana kohoaa vuonna 1909 valmistunut Torben Grutin suunnittelema Strengbergin tupakkatehtaan uudempi osa, jonka pallomainen kellotorni on kaupungin symboli. Jatka matkaa kellotornin luota mäkeä alas ja tulet kaariportille, joka yhdistää Strengbergin uudemman ja vanhemman vuonna 1898 valmistuneen punatiilisen osan, joka on arkkitehtitoimisto Grahn, Hedman & Wasastjernan suunnittelema.

Astu Strengbergin portista sisään ja tulet idylliseen Skataan, joka on yksi Suomen merkittävimmistä yhtenäisistä puukaupunginosista. Skata, eli Pohjoisnummi (Norrmalm) on säilynyt suurelta osin alkuperäisessä asussaan ja se on suojeltu vuoden 1981 asemakaavalla historiallisesti arvokkaan ympäristön säilyttämiseksi.  Alueen nimi Norrmalm (Pohjoisnummi) on mainittu ensimmäisen kerran Gutzénin vuonna 1754 piirtämässä kartassa.

Skatan eli Pohjoisnummen vanhojen puutalojen reunustamat hiekkatiet vievät menneeseen aikaan aina 1730-luvulle saakka, jolloin Skatassa on ollut jo tiettävästi asutusta. Skata oli 1700-luvun alusta aina 1800-luvun lopulle enimmäkseen merimiesten ja heidän perheiden asuttamaa ja vanhimmat merimiestuvat löytyvät Skatan länsilaidalta Satamakadun ja Loveretin alueelta, joka on mainittu vuoden 1735 asemakaavassa.

Kaupungin merellinen historia näkyy niin talojen merihenkisissä koristeissa kuin Skatan vanhimman osan tiennimissä, jossa Satamakatua risteää Laivurinkatu ja sen rinnalla kulkee Luotsikatu. Skatan länsilaidan vanhimmatkin rakennukset ovat yhä käytössä ja osoitteessa Loveret 14 pääset kahvittelemaan idyllisessä kahvila Skorpanissa (Loveret 14) vastaleivotun tai itse tehdyn jäätelön kera.

Skata on ollut paitsi merimiesten myös työläisten koti, jotka asuttivat alueen pohjoisosan epäsäännölliset korttelit tupakkatehtaan perustamisen aikoihin (v. 1762). Seuraavan vuosisadan aikana Strengbergin tupakkatehdas laajensi voimakkaasti toimintaansa ja 1800-luvun lopulla Skata oli jo selkeästi työläiskaupunginosa.

Vuoden 1783 kartassa Skata muodostuu kahdesta suorakaiteen muotoisesta tontista, joissa on yhteensä 11 tonttia. Skatan alue sai ruutukaavan vuonna 1821 ja samalla kaupunginosan asemakaavaa laajennettin maanmittausinsinööri Carl Gustav Holmin suunnitelman mukaan.

”Hän kehitti aluetta pitäen lähtökohtana kahta aikaisempaa korttelia ja suunnitteli kolme uutta kortteliriviä. Suunnittelualueeseen kuului kaikkiaan 26 neliömäistä korttelia, joista yksi varattiin toriksi. Kortteleissa oli neljä tonttia kussakin. Holm määräsi rakennusjärjestyksestä poiketen katujen leveyden vain 11-13 kyynäräksi. Tarkoituksena oli muodostaa tonttimaata merimiehille ja työväestölle, silloin myös kadut voisivat olla kapeampia.” lähde Museovirasto: Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kultturiympäristöt RKY

Vuonna 1835 Pietarsaaren kaupunkipalo tuhosi 73 kiinteistöä eteläisessä kaupunginosassa, kun taas Pohjoisnummen alue säästyi palolta. Kaupunkipalon jälkeen Pietarsaaren eteläinen osa osoitettiin varakkaan väestön käyttöön ja Pohjoisnummella köyhälistön osuus korostui entisestään.

Yksi näistä köyhälistöön lukeutuvista oli J.L. Runebergin perhe, joka oli ajatunut taloudellisiin vaikeuksiin isän sairastuttua vuonna 1821, jolloin Runebergin perhe joutui myymään huutokaupalla Isollakadulla sijainneen kotinsa. Tämän jälkeen he muuttivat useaan otteeseen ja yksi näistä kodeista oli Skatan kaupungiosassa Satamakadulla, jossa talo edelleen sijaitsee.

J.L. Runebergin lapsuudesta Pietarsaaressa voit lukea 5.2.2016 blogikirjoituksesta tästä.

Vuoden 1821 ruutukaavan jälkeen Pohjoisnummea laajennettiin vielä vuonna 1859 yhdellä korttelilla länteen maanmittari Gustaf Granlundin suunnitelman mukaan sekä vuonna  1877  yhdellä korttelirivillä länteen ja kolmella itään. Yksikerroksisista puutaloista koostuva Pohjoisnummi oli 1900-luvun alkupuolelle tultaessa rakentunut pääpiirteittäin nykyasuunsa.

Vuonna 1966 Skataan laadittiin uusi asemakaava, jolla haluttiin purkaa vanhat puutalot kerrostalojen alta, mutta (onneksi) asukkaat eivät halunneet myydä kiinteistöjään. Lopulta tämä uudistushenkinen asemakaava kumottiin vuonna 1975 sisäasianministeriön päätöksellä ja vuonna 1981 valmistui alueen suojeleva kaava, johon sisällytettiin rakentamistapaohjeisto. Vuonna 1993 Skata luokiteltiin valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi  ja tämä vahvistettiin vuonna 2010 Valtioneuvoston hyväksyessä RKY-inventoinnin päivityksen.

2000-luvun Skata ei ole enää köyhälistön asuinalue vaan se on yksi suosituimmista Pietarsaaren kaupunginosista, joka on noin 1 000 ihmisen koti edustaen kaikkia yhteiskuntaluokkia vauvasta vaariin. Osa Skatan taloista on entisöity hienosti perinteitä kunnioittaen ja osa odottaa sukupolvenvaihdoksen myötä uusia asukkaita kunnostamaan taloihin menneen ajan henkeä.

Skatassa toimii aktiivinen kaupunginosayhdistys ja mm. Jaakon Päivien aikaan osa aitojen rajaamista idyllisistä sisäpihoista avaa porttinsa suurelle yleisölle ja joulukuussa ikkunoihin rakennetut joulukalenterit tuovat Skataan joulutunnelmaa.

Tulehan tutustumaan charmikkaaseen Skataan, yhteen Suomen merkittävimmistä yhtenäisistä puukaupunginosista!

Skatan tarinaa vuosien varrelta on koottu Heidi Jylhän toimittamaan kirjaan ”Skata – Mökkejä ja unelmataloja 1900-luvun Pietarsaaressa”, jossa on myös runsaasti kuvia niin yksityisistä albumeista kuin museon kokoelmista. Lisätietoa kirjasta tästä.

Lähteet: Museovirasto, Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kultturiympäristöt RKY , Skata kaupunginosayhdistys / info, Pietarsaaren Kaupunki / Visit Pietarsaari