Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Takana on reilun tunnin ajo kallioisissa maisemissa. Tie Bonifaciosta on ollut yhtä syheröä ja ylämäkeä, onneksi musta pantterimme jaksaa vääntää oikeissa käsissä. Mietin, miten hitaasti voikaan 52 kilometrin matka Sartèneen edetä? Tai ainakin siltä se tuntuu korkeanpaikakammon muistutellessa olemassaolostaan.
Yritän nauttia hienoista näkymistä kimmeltävälle merelle, katse hakeutuu kuitenkin väistämättä tien reunoihin. Täällä ei sorruta mihinkään liioitteluun turvallisuuden suhteen, kyllähän ne nyrkinkokoiset kivet jyrkänteen reunalla mainiosti kaiteen virkaa toimittavat. Eikö niin?
Viimein ylämäki on lopuillaan, navigaattori kertoo meidän lähestyvän seuraavaa määränpäätämme. Tiekylttien ranskankieliset tekstit on spraymaalattu piiloon ja vain korsikankieliset nimet kertovat minne olemme matkalla. Se on Sartè eikä mikään Sartène.
Ihmettelen liikennemerkkien pilkullisuutta, eiväthän nuo voi olla linnun osumia? Eikä olekaan. Ne ovat luodinreikiä.
Tien varrella on säännöllisesti paitsi reikäisiä kylttejä, myös menehtyneiden muistomerkkejä. Pienessä maistissa ajaminen ja kylttien ammuskelu on täällä kuulemma yleisempikin kansanhuvi. Olin pitänyt tätä kuulemaani höpöpuheina, mutta pakko se on uskoa, kun itse näkee. Samaan aikaan meidät ohittaa vauhdilla kilpa-ajoa vetävä kaksikko. Täällä Korsikalla taitaa asua keskimääräistä hurjempaa väkeä.
Hurja on myös Sartèn historia, jota värittävät niin merirosvot kuin verikostot. Tämän keskiaikaisen kaupungin graniittikivisillä taloilla olisi varmastikin paljon kerrottavanaan, niin hurjaa elämää tässä pienessä kaupungissa on eletty. Kapeilla kujilla kävellessä mielikuvitus lähtee laukkaamaan, etenkin ilta-aikaan.
Sartèn alueella on ollut tiettävästi asutusta jo esihistoriallisina aikoina. Sittemmin se oli mahtavan Della Rocca -suvun koti, jonka 1200-luvulla rakennuttamien muurien raunioille asettuivat vuorostaan genovalaiset 1500-luvulla. Genovalaisten rakennuttamat graniittikiviset talot ovat yhä tänä päivänäkin käytössä, ja 1520-luvulta peräisin oleva kuvernöörin talo toimii nykyään kaupungintalona.
Vuosien saatossa kaupunkia ovat kurittaneet niin merirosvot kuin Algerian kuninkaan Hassan Venezianon joukot, jotka kaappasivat vuonna 1583 kolmanneksen kaupungin asukkaista ja kuljettivat orjiksi Algeriaan. Mutta eivät uhat ole vain kaupungin ulkopuolisiin rajoittuneet, vaan sukujen keskinäiset verikostot ovat olleet Sartèn arkipäivää jo vuosisatojen ajan. Verikostoista kenties pahin tapahtui vuonna 1830, jonka takia kaupunki oli kuin sotatilassa; ikkunoita muurattiin kiinni ja kaduilla partioivat vartijat. Sartèn korkeimmat linnoitusmaiset rakennukset ovat tältä ajalta.
Vendetta eli verikosto ei ole Sartènessa katoavaa kansanperinnettä ja loukkauksia on kostettu verisesti vielä tälläkin vuosikymmenellä.
Prosper Mérimée kutsui Sartènea kaupungeista korsikalaisimmaksi ja tässä 3400 asukkaan kaupungissa pääset todellakin lähimmäksi aitoa korsikalaisuutta ja historiaa.
”Sartène is classified City of Art and History and is one of the most beautiful corners of France.” – France-Voyage.com
Sartenen vanhan kaupungin kujilla kuljeskelu itsessään on jo matka historiaan, jonka lisäksi esihistorialliseen esineistöön voi tutustua Musée de préhistoire et d’archéologie Corsessa. Place de la Liberation aukion laidalla sijaiseva Sainte-Marie kirkko pitää vuorostaan sisällään uskonnollisia aarteita aina 1600-luvulta saakka ja pääsiäisenä täältä lähtee matkaan juhlava kulkue.
Place de la Liberation on paikallisten suosima kohtaamispaikka ja tämän ympäristöstä löytyy paljon kahviloita. Nykyään kaupungintalona toimivan kuvernöörin talon takaa löydät Sartèn pienet kujat sekä useita pieniä ravintoiloita. Korsikalaisia erikoisuuksia ja sartenelaista menuta kannattaa käydä maistelemassa vaikkapa Restaurant Caramamassa. Les Jardins de l’échauguette kahvilan (Place de Vardiola, 20100 Sartène) puutarhassa pääset näkemään hyvin säilyneen 1200-luvun vartiotornin.
Tästä linkistä löydät Sartenen matkailun ravintolavinkit (avautuu uuteen ikkunaan, linkki lisätty 16.5.2024)
Pinta-alaltaan Sartène on Korsikan suurin kaupunki ja ranskalaisista kaupungeista 11. suurin, mutta se ei ole samalla tavalla matkailijoiden kansoittama, kuten esimerkiksi Bonifacio. Eläväinen Sartène tarjoaa kuitenkin mukavan kattauksen palveluita: kauppoja, kahviloita, ravintoloita ja muutaman hotellin, kuten persoonallinen Rossi, josta voit lukea kokemuksemme tästä.
Rouhean aidosta Sartènesta löydät niin historiaa kuin kauniita vuorimaisemia ja viinin ystäville vinkiksi, että tällä seudulla viljellään myös Korsikan parhaat viinit, joita suosittelen lämpimästi kotiinviemisiksi. Hurjasta maineesta huolimatta vahva suositus myös Sartènelle!
Ohessa linkki Sartenen matkailun sivuille. (avautuu uuteen ikkunaan, linkki lisätty 16.5.2024)
Ei Prosper Mérimée suotta kutsunut Sartènea kaupungeista korsikalaisimmaksi!
Onpa kiinnostavan oloinen kaupunki, ja kiinnostavan värikäs historiakin vielä. Pitää pitää paikka mielessä!
Onneksi törmäsin Rossi hotelliin matkaa suunnitellessa ja sitä kautta löysimme Sartenen vähän niin kuin puolivahingossa. Sartene jää Korsikasta puhuttaessa usein isompiensa varjoon, mutta se on niin mielenkiintoinen kaupunki, että se kannattaa ilman muuta poimia mukaan Korsikan matkareitille!
Kiitos Marianne kommentistasi ja mukavaa pikkujouluviikkoa!
Mielenkiintoinen kaupunki, jossa ilmanmuuta vierailisin jos tilaisuus tulee ja tuolla suunnalla matkani joskus kulkee. Tuli noista liikennemerkeistä, jotka ovat täynnä luodinreikiä mieleen, että samanlaisia näin Kreetalla vuoristokylissä. Opas kertoi silloin, että siellä vuorilla lähes joka talossa on ase ja liikennekyltteihin on hyvä harjoitella pahan päivän varalle. 😉
Olin kyllä todella iloinen siitä, että Sartene tuli mukaan matkareitille, niin maisemiensa kuin historiansa puolesta, ja muutenkin sen pienillä kujilla oli oma fiiliksensä.
Veikkaanpa, että samalla ajatuksella kreetalaiset ja korsikalaiset pyssyjä paukuttelevat, vaikka värikkäämpiäkin versioita tästä on kerrottu. Aseita on kuulemma liki jokaisella, joten joukkoon varmasti mahtuu niin ’huvikseen kuin hyödykseen’ paukuttelevia 🙂
Kiitos Virpi kommentistasi ja mukavaa loppuviikkoa!
Vaikuttaa kyllä viihtyisältä kaupungilta, ja nuo vanhat kivitalot ovat vain niin tunnelmallisen näköisiä! Ja kylläpä näitä kuvia katsellessa alkoi matkahaaveet taas kasvaa – ollapa nyt istuskelemassa iltaa jossakin tunnelmallisessa kaupungissa ja illallistaa tuollaisilla kapeilla kujilla. 🙂
Onneksi Sartène tuli mukaan matkareitillemme ? tykkäsin paljon sen aidosta ja jännällä tavalla tunnelmallisesta vanhasta kaupungista.
Suosittelen lämpimästi visiittiä Sartèneen jos matkaat Korsikalle.
Kiitos Anna-Katri kommentistasi ja ihania tulevia matkoja!
Ompa ”hauska” harrastus kyläläisillä, on ainakin turistille kameralle käyttöä merkkejä kuvatessa 🙂 Tosiaan mielenkiintoinen historia kylällä!
On kyllä korsikalaisilla tosiaan reipas ’harrastus’ 😀 Bongaamani reikäiset ja sutatut kyltit olivat vaan sellaisissa tien kohdissa, ettei paljon tohtinut autoa tien sivuun laittaa & nousta kuvaamaan, ettei Fiatinkin pelti muuttaisi muotoaan 🙂
Sartène oli kyllä kaikin puolin käymisen arvoinen aito pikkukaupunki, todellakin sellainen korsikalaisista kaupungeista korsikalaisin!