Strengbergin Tupakkatehdas ja Tupakkamuseo | Pietarsaari

Kellotorni kohoaa kauniin puiston laitamilla, kertoo kiireiselle ohikulkijalle ajan. Historiallisella kellotornilla ja sen juurella levittäytyvillä jylhillä kivirakennuksilla olisi kerrottavanaan myös monen monta tarinaa, ovathan ne olleet tärkeä osa pienen pohjalaiskaupungin kasvutarinaa. Olemme Pietarsaaressa, kotikaupungissani, joka tunnetaan paitsi laivanrakennuksestaan myös tupakkatehtaastaan, jonka toiminta alkoi pienimuotoisesti vuonna 1762 ja jatkui aina vuoteen 1998.

Vuonna 1762 perustettu tupakkatehdas toimi aluksi nimellä Jakobstads Tobaksspinneri ja se työllisti 10 – 15 henkilöä. Vuonna 1845 tupakkatehdas siirtyi pietarsaarelaissyntyisen apteekkari Victor Schaumanin ja kauppias Philip Ulrik Strengbergin omistukseen, joka oli tullut tehtaan osaomistajaksi jo vuonna 1842. Tupakkatehdas sai nimekseen Ph. U. Strengberg & Co Tobaks-Fabrik. Aluksi tehtaassa valmistettiin nuuskaa, piippu- sekä purutupakkaa ja valmistus tapahtui pitkälti käsityönä. Vuonna 1870 valikoimaan tulivat myös sikarit ja savukkeet, joista tuli hittituote.

Vuonna 1889 tehtaaseen hankittiin  höyrykäyttöinen generaattori ja 1896 – 1900 tupakkatehdas sai sähkövalon ensimmäisenä pietarsaarelaisena työpaikkana. Koneistumisen myötä tarvittiin lisää tuotantotilaa ja vanhat puiset rakennukset purettiin vaiheittain. Näiden tilalle rakennettiin Grahn, Hedman & Wasastjernan suunnittelema, vuonna 1898 valmistunut punatiilinen tupakkatehtaan vanhempi osa. Tämä sai seurakseen viereiselle tontille Torben Grutin suunnitteleman tupakkatehtaan uuden osan, joka valmistui 1909. Tupakkatehtaan kokonaisuuden rakennukset ovat vuosilta 1896-1910 ja kaariportti yhdistää nämä kauniit rakennukset. Strengbergin portti ja kellotorni ovatkin nykyään kaupungin kuvatuimpia kohteita ja komea pallomainen kello on läpimitaltaan Pohjoismaiden suurin.

Tupakkatehtaan tuotannon kasvun myötä Pietarsaaren asukasluku kolminkertaistui vuosina 1890 – 1910 ja samalla kaupunki kaksikielistyi. Läheiseltä Järviseudulta muutettiin työn perässä kaupunkiin ja lisäksi Strengbergin agentit kiersivät aktiivisesti Suomen muilla tupakkapaikkakunnilla palkkaamassa uusia työntekijöitä. Tupakkatehtaan uuden osan valmistuessa Strengbergillä oli työtekijöitä reilut 1600 ja se oli tuolloin 6500 asukkaan kaupungin suurin työnantaja. Kahdessakymmenessä vuodessa Pietarsaaren suomenkielisten osuus kasvoi 8 prosentista 42 prosenttiin. 1920- luvulla Strengbergin tupakkatehdas oli Suomen ja Pohjoismaiden suurin ja enimmillään sen markkinaosuus Suomessa oli 38 % vuonna 1935.

Tupakkatehtaalle tulivat työskentelemään erityisesti naiset ja 1910-luvulla tehtaan työllistämästä 1631 henkilöstä 80 prosenttia oli naisia. Naiset valmistivat savukkeet ja sikarit, miehet korjasivat ja huolsivat koneet sekä vastasivat osittain piipputupakan valmistamisesta. Tupakkatehtaalla työskennelleitä naisia alettiin kutsumaan tupakkaenkeleiksi ja useat heistä asuivat tehtaan takana sijaitsevassa merimiesten ja käsityöläisten asuttamassa Skatan kaupunginosassa. Naisten työssäkäynnin myötä tarve lasten hoidolle kasvoi ja kaupunkiin perustettiin ensimmäinen lastentarha vuonna 1906.

Toisen maailmansodan aikana teollisuus joutui sopeuttamaan toimintaansa ajan vaatimusten mukaan ja tupakantuotannosta iso osa siirtyi asevoimille. Raaka-ainepulan vuoksi tupakkaa viljeltiin aiempaa enemmän kotimaassa, mutta kasvuolosuhteista johtuen laatu oli heikko. Tupakanviljely ei ollut Pietaraaressa kuitenkaan mitenkään uutta, sillä sitä oli viljelty kaupungissa ensi kertaa jo vuonna 1746.  Suomessa kasvatettua tupakkaa käytetiin enimmäkseen piipputupakan valmistukseen ja Strengbergillä tuotettiin mm. Massi nimistä piipputupakkaa. Vuosina 1942 – 1949 tupakkatuotteet olivat säännöstelyn alaisia ja v. 1948 yksi 50 gramman toppa Massia maksoi 50 markkaa veroineen. Pietarsaaressa käsiteltiin kotimaista tupakkaa liki 35 000 kiloa vuosina 1942 – 1948.

Tupakkatuotteiden reseptit olivat tupakkamestareiden tarkoin varjeltu salaisuus ja jo kisällivaiheessa valmistukseen haettiin oppia ja niksejä maailmalta, mm. Saksasta. Tupakkatuotteet nimettiin ajalle tyypillisten aiheiden ja kiinnostusten kohteiden mukaan ja markkinoitiinpa niitä jopa terveyttä edistävinä tai parantavina tuotteina. Valikoimassa oli niin hammassärkyyn tepsiviä tuotteita kuin mentholilla maustettuja astmasavukkeita, joita myytiin apteekissa. Uskottiinpa korvasärynkin paranevan korvaan puhallettavalla tupakansavulla. 1970-luvun  alkupuoliskolla tupakan mainonta oli värikkäimmillään ja viihteelliset tupakkamainokset loivat mielikuvaa vallan mukavasta asiasta.

Vuonna 1976 Strengbergin tupakkatehdas myytiin turkulaiselle Rettigille ja toiminta jatkui kutakuinkin aiempaan tapaan, olihan Rettigin suku ollut Strengbergin enemmistöomistaja jo 1940-luvulta lähtien. Kaupan myötä yrityksen nimeksi tuli Oy Rettig-Strengberg Ab. Vuonna 1977 voimaan astuneen tupakkalain myötä asenteet tupakkaa ja tupakointia kohtaan alkoivat kuitenkin vähitellen muuttumaan, värikästä mielikuvamainontaa ryhdyttiin suitsimaan ja tupakoinnin rajoitukset lisääntyivät. 1970-luvun lopulla kevytsavukkeiden suosio kasvoi, koska niitä pidettiin vähemmän haitallisina, ja v. 1979 markkinoille tuotiin Extra Mild 5 -savuke.

1980-luvulla tupakkatuotteiden vienti kasvoi ja vuonna 1983 yritys jatkoi nimellä Oy Rettig Ab. 1990-luvulle tultaessa ajat olivat muuttuneet niin, että Rettig halusi irtautua tupakantuotannosta ja möi sen amerikkalaiselle tupakkayhtiö R. J. Reynoldsille. Ilo tuotannon jatkumisesta ei ollut pitkäaikainen, koska R.J. Reynolds myi tupakkatehdaan pian edelleen Swedish Matchille ja tämä oli kuolinisku Pietarsaaressa 236 vuotta jatkuneeelle tupakkateollisuudelle. Swedish Match lopetti tuotannon vuonna 1998 ja monen sukupolven arki ja elämäntyö oli nyt historiaa.

Tupakkatehtaan tarinat elävät kuitenkin yhä kaupunkilaisen muistoissa ja tarinoissa, sillä monen pietarsaarelaisen sukulaiset ja ystävät työskentelivät tupakkatehtaalla. Voitaneen sanoa, että tupakkatehdas on osa monen pietarsaarelaisen identiteettiä. Yli 200 vuotinen historia on hyvässä tallessa myös Strengbergin tupakkamuseossa, joka aloitti toimintansa jo 1930-luvulla. Tilanpuutteen vuoksi tupakkamuseo oli suljettuna 11 vuoden ajan kunnes se avasi jälleen ovensa yleisölle vuonna 2018. Tästä saamme kiittää silloista museonjohtajaa Guy Björlundia, joka teki talkootöinä suuren osan museon uudelleen rakentamisesta ja suunnittelusta. Tupakkamuseo on ainoa laatuaan Suomessa.

Tupakkamuseossa on nähtävillä entisajan kauniita kalusteita sekä tehdastuotannossa käytettyjä koneita, kuten hylsykoneita, savukkeiden pakkauskoneita, sikarikoneita, nuuskasihti ja etikettikone. Nähtävillä on myös suuri määrä savukepakkauksia eri vuosikymmeniltä aina vuodesta 1872 lähtien sekä arvostettuja erikoissikareita, joita Strengbergin tupakkatehdas valmisti mm. säveltäjä Jean Sibeliukselle, presidentti Urho Kekkoselle ja marsalkka C.G. Mannerheimille. Tupakkamuseossa on lisäksi hieno kokoelma koristeellisia piippuja, tupakkarasioita ja muuta tupakan käyttöön liittyvää välineistöä. Vitriinit pitävät sisällään myös tupakanlentien kuljetuslaatikoissa ja -tynnyreissä saapuneita yllätyksiä kuten koruja, työvälineitä ja rahoja kaukaisilta mailta. Onpa joku veijari ajatellut aiheuttaa säpinää tehtaalle pakkaamalla mukaan tekokäärmeen ja joku romantikko on lähettänyt kosiokirjeitä tupakkaenkeleille. 

Parhaimmillaan Tupakkamuseo on opastuksen kanssa, mutta on jo sellaisenaan hieno kattaus Pietarsaaren tupakkateollisuuden 236 vuotiseen historiaan. Tähän Pietarsaaren kaupungin omistamaan ja Pietarsaaren kaupunginmuseon ylläpitämään kokoelmaan voi tutustua kesäisin ja muina aikoina sopimuksen mukaan. Kesällä 2023 ajalla 6.6 -12.8. Tupakkamuseo on avoinna tiistaista lauantaihin klo 12 – 16. (aukiolo päivitetty 1.6.2023, lähde: Pietarsaaren Museo). Oheisesta linkistä voit tutustua lähemmin Pietarsaaren museotarjontaan.

Strengbergin Tupakkamuseo, Koulukatu 25, 68600 Pietarsaari

Lähteet: Pietarsaaren Kaupunginmuseo/ Strengbergin Tupakkamuseo, YLE artikkeli: museonjohtaja Carola Sundqvistin haastettelu, Wikipedia: Strengbergin Tupakkatehdas