Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Kierreltyämme muutaman tunnin Visbyn vanhankaupungin mukulakivikaduilla otimme suunnaksi Kneippbyn ja Peppi Pitkätossun kesämaan. Ruusujen kaupunki Visbyn vanhaankaupunkiin pääset kurkistamaan edellisessä postauksessa (klik).
Miten päästä Visbystä Kneippbyhyn?
Kneippby sijaitsee vain 4 km:n päässä Visbystä. Sinne voi suunnata matkanjärjestäjien retkillä, jolloin kuljetus lähtee satamaterminaalin retkipysäkeiltä heti satamaan saavuttaessa. Halusimme kuitenkin viettää päivän oman aikataulun mukaan, joten päätimme tehdä sekä Visbyn kierroksen että käynnin Kneippbyssä omatoimisesti.
Olin ennakkoon katsonut Kneippbyn nettisivuilta, että heillä liikennöi aamusta iltaan oma bussi Visbyn ja Kneippbyn välillä. Olimme suunnitelleet käyttävämme tätä, mutta oikean pysäkin löytäminen satamaterminaalin edustalta olikin sitten oma haasteensa. Satamaterminaalin edessä on muutama bussipysäkki, mutta ainoassakaan näissä ei ole tietoa Kneippbystä. Tiedustelimme pysäkin sijaintia myös useammalta terminaalissa työskentelevältä, mutta kukaan ei tiennyt sen paikkaa, outoa sinänsä. Sijainti satamaterminaalissa jäi siis mysteeriksi ja kuulisin mielelläni vinkin, jos Sinulla on tiedossa oikea paikka. 🙂 Kneippbyssä pysäkki sijaitsee heti Sommarlandin sisäänkäynnin edessä. Se on selkeästi keltaisella kyltillä merkitty ja pysäkillä on myös aikataulutiedot.
Emme jääneet Visbyssä kuluttamaan aikaa pysäkin etsintään vaan jatkoimme matkaa taksikyydillä. Hinta kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle oli 157 SEK (n. 16,60 €), yhdensuuntaisen bussikyydin hinta samalle kokoonpanolle on 100 SEK (n. 10,60€). Bussilipun voi ostaa joko bussista tai Kneippbyn vastaanotosta (reception), maksutapoina käteis- tai korttimaksu. Tästä linkistä pääset katsomaan Kneippbybussenin aikataulu- ja hintatietoja.
Sisäänpääsyliput
Olimme ostaneet sisäänpääsyliput jo ennakkoon Kneippbyn sivuilta. Lippuja voi ostaa myös saavuttaessa portilta. Sisäänpääsy on maksuton 0-2 vuotiaille ja sitä vanhemmille on yksi ja sama lippuhinta, ns. lastenlippuja ei siis ole saatavilla. Korkeasesongin aikaan 20.7.2015 oli ennakkolipun hinta kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle (yli 2 v) 1180 SEK (n. 125 €). Kesäkuussa kaikki aktiviteetit eivät ole vielä käytössä (esim. ei Peppi-teatteria), jolloin hinta on edullisempi. Lippu oikeuttaa sisäänpääsyyn sekä teemapuisto Sommarlandiin että vesipuisto Vattenlandiin. Näihin ei voi ostaa erikseen lippuja, mikä olisi ollut toivottavaa.
Villa Villekulla – Huvikumpu sekä Peppi-teatteri
Sommarlandissa otimme suunnan ensimmäisenä aitoon ja alkuperäiseen Huvikumpuun, Villa Villekullaan, joka on rakennettu alunperin vuonna 1902. Villa Villekullassa filmattiin SVTn Peppi Pitkätossu -televisiosarjan jaksot ja nykyiselle paikalleen Kneippbyhyn talo siirrettiin kokonaisena vuonna 1970.
Astrid Lindgrenin kirjoittama Peppi Pitkätossun tarina sai alkunsa jo 1940-luvun alussa hänen kertoessaan tarinoita omalle lapselleen. Tämän vahvan tytön tarinan hän kirjoitti kirjaksi 1945, jonka hän lähetti lastenkirjakilpailuun voittaen sillä ensimmäisen palkinnon. Tänä vuonna vietetään siis Peppilotta Sikuriina Rullakartiina Kissanminttu Efraimintytär Pitkätossun tarinan 70-vuotisjuhlaa.
Lapsuudessani 1970-luvulla televisiosarjan jokainen jakso oli nähtävä aina uudelleen ja uudelleen, kun siihen oli mahdollisuus ja Pepillä on tärkeä asema rakkaissa lapsuusmuistoissa. Peppi Pitkätossu on myös omille lapsille tuttu, sillä kotikirjastostamme löytyy sekä Peppi kirjoja että kaikki televisiosarjan Peppi jaksot ja nämä ovat olleet ahkerassa käytössä. Talossamme raikaakin usein 5-vuotiaan tyttären laulu ”Här kommer Pippi Långstrump, tjolahopp tjolahej tjolahoppsan sa… Här kommer Pippi Långstrump, ja här kommer faktiskt jag!”
Villa Villekullaan, eli suomalaisittain Huvikumpuun, saapuminen oli meille kaikille odotettu hetki. Talo oli ulkoa juuri sellainen kuin sarjasta muistimme, huoneet ehkäpä hieman pienemmät kuin odotimme. Paikat Peppimäisesti vinksin vonksin… pitääkö taulujen olla suorassa? Makuasia, kun Pepiltä kysytään.
Ensimmäisessä huoneessa saimme hipsiä, sillä Peppi ja herra Tossavainen (herr Nilsson) olivat päiväunilla. Peppi tuttuun tapaan jalat tyynyllä, neulepeitteen alla vienosti kuorsaten.
Pikku-Ukko (Lilla Gubben) hevosta ei heidän kanssaan päiväunilla näkynyt. Jotain outoa oli kuitenkin tapahtunut, sillä katossa oli Pepin kengät sekä kengänjäljet. Tervaushommia kenties alkupäivästä?
Siirryimme hiipien Peppiä herättämättä keittiöön, joka oli tällä kertaa yllättävän siisti. Kenties Peppi olikin odottanut vieraita ja kuurannut lattiat piparkakkujen leivonnan jäljiltä, omalla tavallaan…. hups, pesuvesiämpäri nurin ja eikun luistelemaan juuriharjoilla…. Ja löytyihan hevonen Lilla Gubbenkin lopulta lukuisten lasten ympäröimänä keittiön nurkasta kuvattavia selässään. Tupa oli täynnä vieraita!
Myös mörkömäisiä yllätysvieraita löytyi yllättävistä paikoista kuten halkolaatikosta…
Matka jatkui kuitenkin möröistä huolimatta yläkertaan. Rapussa olivat taulut yllättävän suorassa, mutta samaa ei voi sanoa kaidepuista…
Yläkerrassa saavuimme Astrid Lindgrenin kirjoitushuoneeseen, josta oli kauniit näkymät merelle.
Kirjoituskammarista johti ovi pimeään huoneeseen, josta kuului aavemaisia ääniä. Vuorossa on Pepin kummitusvintti, jonka nurkissa vaanivat mörkömäisen pelottavat merirosvot – olivatko kenties tulleet hamuamaan Pepin kultakolikoita? Karmaisevien hetkien jälkeen tultiin vintistä vauhdilla alas, liukumäkeä pitkin – huh, jälleen päivänvalossa!
Peppikin oli herännyt päiväuniltaan, kello oli 15 ja vuorossa Peppi-teatteri.
Väkeä oli saapunut sankoin joukoin paikalle ja poliisit Kling ja Klang kävivät ohjeistamassa tapahtumien kulusta.
Samoin Tommy ja Annika kävivät pyytämässä Peppiä ulos…
Ja seuraavana alkoikin tapahtua, ensin saapui pirteä Peppi…
…perässään opettajatar Rissaska (Prussiluskan), joka oli kovasti huolissaan siitä, oliko Pepillä äitiä ja isää. Ja kyllä, onhan Pepillä vanhemmat: äiti on enkelinä taivaassa ja isä etelämerellä seilaamassa.
Tämä kauhistutti opettajatarta entisestään sillä eihän Peppi voinut asua yksin. Prussiluskan halusi heti viedä Pepin lastenkotiin asumaan. Tämä ei kuitenkaan Pepille sopinut ja vuorossa oli takaa-ajo Peppimäisesti leikkisään tyyliin…
Lopulta Peppi toteaa, että hänhän asuu jo lastenkodissa: Minä olen lapsi ja tämä tässä (taloa osoittaen) on minun kotini – siis lastenkoti.
Tilanteet näytelmässä seuraavat toinen toistaan ja meno muuttuu aina vaan vauhdikkaammaksi. Lopulta mennään Peppi edellä ja poliisit Kling ja Klang perässä, parvekkeelta katolle…köyttä ja tikkaita alas….
Ihan katsojanakin hengästyy!
Huikean hauskan ja jännittävän näytöksen jälkeen oli aika suunnata Kesämaan muiden huvitusten pariin! Näistä lisää viikonloppuna!
Go’natt!
