Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog On hotelleja, joihin sisään astuessa tunnet itsesi heti tervetulleeksi. Sinut otetaan lämpimästi vastaan ja miljöö kutsuu viihtymään.
Tulee heti se tunne, että täällä voisi viipyä pidempäänkin.
Ja sitten on hotelleja, joissa tekee mieli pyytää anteeksi häiriötä ja kääntyä oitis kannoillaan. Hotel Pedraladda Castelsardossa on yksi niistä.
Ulkoisesti hotellissa ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Valkoisen rakennuksen seinää koristavat hehkuvat buganvillea-köynnökset. Näkymät Castelsardon keskiaikaiseen kaupunkiin ja läheisille kukkuloille ovat kauniit. Meri kuohuu muutaman kymmenen metrin päässä ja pienelle hiekkarannalle kävelee muutamassa minuutissa. Rakennuksella on ikää, mutta kaikesta näkee, että tästä halutaan pitää hyvää huolta. Mikään täysi helmi tämä ei kuitenkaan ole ja näen myös uusimista vailla olevia paikkoja. Periaatteessa hotellilla on kuitenkin kaikki edellytykset hyväksi hotelliksi. Ja varmasti on sitä jo nyt heille, joita pieni simputus ei haittaa.
Neljän tähden Hotel Pedraladda on viimeinen hotellimme Sardinia-Korsika turneella. Saavumme hotelliin vuorokauden myöhässä perutun Korsikan lauttavuoron takia, mutta ennakkoon maksettu perhehuone odottelee meitä viestiteltyäni viiveestä. Edeltävän yön unet Porto-Vecchiossa ovat jääneet tyngäksi ja takana on reilun viiden tunnin lautta + automatka, mutta ryytyneestä olosta huolimatta olemme tyytyväisiä siihen, että ehdimme Sardinian puolelle ennen paluulentoa.
Ensimmäinen hatutus iskee hotellille saavuttaessa, kun parkkipaikkaa ei tahdo löytyä tien varresta, omaa parkkipaikkaa hotellilla kun ei ole. Musta Pikku Pantterimme taittuu kuitenkin sopivasti pieneen vapaaseen koloon, otamme kabiinilaukut mukaan ja kävelemme kohti Pedraladdaa. Hotelliin nousee miljoona rappusta katutasosta. Tai siltä se tuntuu, kun väsy painaa ja nälkä on ihan monumentaalinen. Piccolo on haave vain, mutta sen asian kanssa voi yleensä elää. Paitsi tänään, kun tässä olotilassa laukkujen raahaaminen rappuja askel askeleelta ei ilahduta, eikä ramppia ei ole missään jotta laukut voisi vetää perässä. Mitenköhän liikuntaesteiset tai huonojalkaiset täällä pärjäisivät?
Saavumme respan tiskille, jossa kohtelias nuorimies ottaa meidät vastaan. Hän hoitaa tehtävänsä mallikkaasti ja antaa hyvin tietoa hotellista ja sen ravintolan aukioloajasta sekä päivittäisestä menusta, joka pitää tilata ennakkoon, suolaiseen hintaan. Muita vaihtoehtoja ei ole tarjolla ennen aamupalaa.
Nuorimies ottaa passimme ja ryhtyy kertomaan hotellin sääntöjä. Ja niitä kuulkaa riittää. Saamme eteemme lomakkeen allekirjoitettavaksi. Lomakkeessa luetellaan mm. sanktiot siitä, mitä seuraa minibaarin väärästä käytöstä, kuten tavaroiden siirtelystä kaapissa. Sanktiot siitä, jos esimerkiksi lapset tekevät vahinkoa ja muistutetaan, että me aikuiset olemme siitä rahallisesti vastuussa. Enpä olisi itse ymmärtänyt.
Lisäksi meidän pitää vakuuttaa kautta kiven ja kannon ettemme vie huoneeseen ruokaa ja juomaa. Ei edes omaa vesipulloa. Ja jos sen teemme, meitä uhkaa nuhtelu ja takavarikko, jos henkilökunta tällaista huoneestamme löytää. Voi j*******a, kaikkea sitä saa kuulla. Tipautan vaivihkaa neuleen avoimessa shopperissa olevan vesipullon ja banaanien päälle. Jostain syystä en enää ihmettele, miksi hotellin tiskillä komeilee saksalaisen matkatoimiston kansio. Ja, mein herr, allekirjoitamme lomakkeen. Jotenkin ei yhtään harmita, että visiitti Hotel Pedraladdassa typistyi yhteen yöhön.
Nuorimies lähtee saattamaan meitä huoneeseen. Odotan mielenkiinnolla, minkälainen salonki meitä odottaa, kun sitä pitää niin kovasti kielloilla ja säännöillä varjella. Alku ei lupaa hyvää sillä huoneen mäntyovi on niin turvonnut ja kiero, että melkein pitäisi potkaista se auki. En uskalla.
Huone osoittautuu kohtuullisen kokoiseksi ja perussiistiksi. Vuoteiden patjat ja tyynyt ovat yhtä jäykät kuin hotellin säännöt. Parvekkeen ovi on yhtä jumissa kuin ovi käytävään. Nyt hirvittää, saadaanko hapertuneella kittauksella kiinnitetty lasi tipahtahtamaan, koska parevekkeen ovikin vaatii kunnon kiskaisun sulkeutuakseen. No, eipä sillä koirankopin kokoisella linnunkakan kuorruttamalla parvekkeella paljon viitsi ollakaan.
Kylppäri on ihan kelpokokoinen, mutta pesualtaan kanssa saa olla varovainen, ettei laske kuormaa reunalle jottei nippa nappa kannattimista roikkuva allas rämähdä lattiaan. Vilkaisu ympärille kertoo, että kylppäri on muutenkin parhaat päivänsä nähnyt, mutta pyyhkeet ovat ihan ok, samoin kuin siivous. Paitsi että suihkun viemäri on tukossa naurettavan pienessä suihkukaapissa. Eikä suihkukaapin ovet tahdo sulkeutua. Nekään.
Mielessä käy, mistäköhän muropaketista tämän hotellin neljä tähteä on saatu?
Lähdemme katsomaan miltä hotelli Pedraladdassa muuten näyttää. Joudumme jysäyttämään huoneen oven kiinni, ääni kaikuu hiljaisella käytävällä. Toivottavasti kenelläkään ei mennyt kahvit väärään kurkkuun säikäyksestä. Mutta ei sitä ovea viitsi aukikaan jättää. Voisi meidän vesipullo ja muovipussiin piilotetut banaaninkuoret paljastua. Kamala sentään mitä salakuljettajia.
Hotellin yleisten tilojen yleisilme on ihan mukava, mutta ketään ei näy paikalla viihtymässä. Miksiköhän?
Biljardin peluu on sallittu vain määrättyinä aikoina, lounaan jälkeenkin se on aivan täysi no no. Takan ääressä voisi hyvin viihtyä kirjaa lukemassa, mutta mikään ei viittaa siihen, että tämä olisi ollut viime aikoina käytössä, harmi. Liikumme hiipien ja puhumme kuiskaten, ettei vaan häiritä ketään.
Uskaltaudumme autiolle allasalueelle ja tarkistamme saako täällä tähän aikaan olla. Enää ei yllätä, että taulu kertoo tarkkaan altaan käytön säännöt, joita taas riittää.
Niin, ei minulla toki mitään sääntöjä vastaan ole, kunhan niiden kanssa ei mennä yli. Nyt menee. Ei tämä hotelli mikään kruununjalokivi ole, jota pitäisi varjella viimeiseen asti. Ihan normaalijärjen pitäisi riittää.
Illalla menemme respaan kysymään nuorelta mieheltä ravintolasuosituksia. Hän vilkaisee ympärilleen ja liki kuiskaa omien suosikkiravintoloidensa nimet. Tulee vaikutelma, ettei muita ravintoloita saisi suositella. En tiedä, ehkä tämä tuntu tulee päivän aikana koetun hotellin sääntöviidakon takia?
Nuorimies antaa meille Castelsardon kartan, johon hän ystävällisesti merkitsee ravintoloiden sijainnit ja nimet hiljaa puhuen. Kiitämme ja lähdemme katsastamaan näistä ykkösvaihtoehtoa Rocca Ja ravintolaa, joka sijaitsee ylhäällä kukkulalla. Paikka ei kuitenkaan ole vielä auki ja nälkä on taas sitä luokkaa, että ruokaa on saatava ja pian. Lähdemme katsomaan, josko toinen hänen suosittelemistaan ravintoloista La Trattoria Maria Giuseppa olisi jo avannut ovensa. Tämä ravintola sijaitsee Castelsardon vanhan kaupungin juurella ja parkkipaikan etsiminen on taas työn takana. Nälkäisenä on jo pinna kireällä. Taas.
Tulemme trattoriaan juuri sopivasti sen avatessa ovensa ja onneksi löytyy vapaa pöytä neljälle. Varauksia on kuulemma runsaasti illalle, enkä yhtään ihmettele, sillä pizzat ovat kertakaikkisen herkulliset eikä lainkaan hinnalla pilatut. Ihan mielettömän hyvä ja runsas Napoletanani maksaa kokonaiset 5,90 €! Ei ihme, että tämä on paikallisten suosiossa ja ovelle kertyy pitkä jono nälkäisiä asiakkaita odottamaan vapaata pöytää. Lämmin suositus La Trattoria Maria Giuseppalle!
Palaamme hotelliin iltamyöhällä eikä ainuttakaan parkkikoloa ole vapaana kilometrin säteellä Pedraladdasta. Lapset ja minä lähdemme huoneeseen ja siippa pyörittelemään autoa, josko jostain vapautuisi Fiatin mentävä kolo. Puolen tunnin päästä onnistaa parkkeeraamisen kanssa ja viimein pääsemme kaikki nukkumaan kiveäkin kovemmille patjoille. Voi selkäparkaa.
Aamuvarhaisella matka jatkuu kohti Algheroa ja lentokenttää. Hotellissa aamupala olisi tarjolla kello 7.30 lähtien, mutta siihen aikaan meidän pitää olla jo tien päällä. Respa on lupautunut järjestämään meille eväspussukat mukaan, jotka siippa käy hakemassa vastaanotosta. Hän kysyy, josko nämä talon eväät saisi syödä huoneessa ennen lähtöä. Ei saa, koska sääntö. Niinpä tietenkin, miksi edes vaivautua kysymään.
Parasta tässä hotellissa on poislähtö. No joo, ja näkymät Castelsardoon sekä respan kullanarvoinen nuorimies, jota ilman kokemus olisi ollut pakkasen puolella. Pedraladda vei neljän tähden majoituksen aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ei toista kertaa, kiitos vaan.
Hotel Pedraladda ****, Zirulia 50, 07031 Castelsardo, Italia
- Perhehuoneen (2 aikuista ja 2 alle 10 v lasta) hinta syyskuun 2017 alussa 153,45 €/ yö ennakkoon maksettuna muutos- ja peruutuskevottomana, varaus Amoman kautta reippaasti alennettuun hintaan parisen viikkoa ennen matkaa.
- Huoneen hinta sisältää buffeaamiaisen, joka meillä jäi testaamatta Korsikan lauttaongelmien ja toisen aamun aikaisen lähdön vuoksi.
- Wifi-yleisissä tilossa maksuton, huoneessa lisämaksusta
- Kaiken ruuan ja juoman vieminen huoneeseen kielletty, myös veden.
- Hotellin tiedoissa maininta esteettömistä huoneista, esteetöntä reittiä hotellin alueella en onnistunut löytämään.
- Hotellin taso vastaa enintään kolmea tähteä
- ’Normaali’ Hotel Pedraladdan perhehuoneen hinta 400+ €/yö sekä hotellin omilla sivuilla että varaussivustoilla. Tätä kirjoitettaessa Amomassa huoneen hinta syyskuussa 2018 vastaaville päiville alkaen 683 €/yö. Maksaisitko?
No en tosiaankaan, eipä houkuttele! Byrokraattinen paikka, miten toi voi olla kannattavakaan noilla säännöillä?
Älä muuta sano! Ei oikein hinta ja laatu tässä hotellissa kohtaa eikä voi muuta kuin ihmetellä näitä tiukkoja sääntöjä, jotka menevät normaalijärjen yli. Jotenkin tuntuu myös siltä ettei asiakasprofiili Castelsardossa ole sitä luokkaa, että huligaaninpitävät asiakirjat vastuulausekkeineen olisivat ihan tarpeen. Kaikkea sitä saa kanssa nähdä ja kuulla! ?
Voi miten ikävä kokemus teillä on ollut. Onneksi ei tarvinnut tuohon hotelliin jäädä pidemmäksi aikaa.
No tosiaan! Ja minä kun meinasin aluksi varata tämän hotellin pidemmäksikin aikaa, mutta kallis hinta pisti jarruttelemaan intoa! Mikä onni, että niin kävi ja vielä tuli Korsikan lautan takia extra yö Porto-Vecchiossa todella kivassa hotellissa. ? Olisi kyllä ollut loma rutussa, jos olisi pitänyt Pedraladdassa pidempään ’viihtyä’!
Hienot maisemat mutta majoitus kuulostaa kyllä ikävältä sääntöineen kaikkineen ja vessan lattiakin näyttäisi likaiselta, joka on tosi yleistä hotelleissa melkein aina. Olin kerran yhdessä loma-asunnossa Saksassa, jonka omistajanainen oli laittanut lappuja joka puolelle kuten että tv pitää muistaa sulkea ja kaikkea muuta turhaa. Tuo kuulosti aika erikoiselta ettei minibaarin tuotteiden paikkoja saa vaihdella. Wienistä tuli myös erittäin huonoja hotellikokemuksia, laskutettiin liikaa budjettihotellista ja toisissa joissa olin oli lähes kiellettyä aulassa olo! yhdessäkin omistaja/manageri rupesi oikeen kiertämään ympyrää ja häiritsi tahalteen jotta lähtisi pois aulasta. Kun taas toisia asiakkaita hän ei kohdellut ollenkaan noin, minä kun luulin että aula/lobby on asiakkaita varten. Siivooja lähetettiin myös joka aamu häiritsemään ja väittämään ettei huonetta oltu edes maksettu. Vatsataudin kourissa piti vain sietää ja mistälie sekin tuli varmaan hotellin kaakaosta. Sitten varasin laadukkaamman majotuksen joka ei sitä ollut, paitsi hinnaltaan. Yksi työntekijä oli täysin mahdotonta, hän mm. piti erilaisia lapsellisia ääniä respassa, mainosti jollekin asiakkaalle punaisten lyhtyjen aluetta, soitti huoneeseen klo 6 häiriten aamulla jne. Enää en aio rahojani tuhlata Wieniin, kaksi kertaa riitti. On tullut myös törmättyä Italiassa yhteen hotellin pitäjään, joka pisti odottamaan ”ainoaa vapaata” huonetta peräti 6 tunnin ajaksi. Lopulta paljastui että huoneita oli enemmänkin vapaana ja huone oli pieni ja haiseva vain sohvalla varustettu joten peruin sen. Siinäkin hotellissa käyvät saksankieliset matkatoimiston kautta ja en tiedä saavatko he sitten parempaa palvelua mutta aina ei suomalaisista tykätä se on tullut huomattua. Pohjois-Italiassa minulla oli yksi hotelli johon palasin vuodesta toiseen mutta enpä enää mene, kun työntekijät vaihdettiin ja nyt vaativat vain käteistä. Luin myös että varastivat ja minultakin itseasiassa vietiin lankaa.
Voi hyvänen aika, minkälaisia kokemuksia Sinulle on sattunut, eikä vain muutaman kerran! ?
Meillä on ollut yleensä hyvä tuuri hotellien kanssa, tosin pistän myös paljon aikaa niiden haarukoimiseen, mutta nyt tuli huti. Onneksi ei tarvinnut pidempään viipyä!
Kuulostaa oikein huippu majapaikalta! Kyllä tuollainen kyttääminen ja liiat säännöt vie kaiken kivan reissusta. Epäonni oli sitten onni tässä tilanteessa, kun ei tarvinut kuin yksi yö olla. 🙂 Meillä kävi vähän vastaava nyt Kroatiassa. Lopulta melkein piti hiipiä, ettei vaan askelia kuulu alapuolelle. Kyllä pilasi meillä reissufiilikset..
Älä muuta sano! Kyllä siinä tiskillä sääntölitaniaa kuunnellessa tuli tunne, että viitsitäänkö edes jäädä häiritsemään 🙂 Oli muutenkin huumori hukassa ylimääräisten käänteiden ja vähäisten unien takia ja sitten vielä laukkujen raahaaminen ’miljoona porrasta’ ja vannomiset kautta kiven ja kannon. Mutta eipä enää yhtään harmittanut se, että pysähdys Castelsardossa kutistui yhteen yöhön, vielä kun Porto-Vecchiossa lennosta saamamme hotelli oli todella kiva!
Ja olipa Teillä kanssa kokemus Kroatiassa! Kaikenlaisia paikkoja sitä tähän maailmaan mahtuu…
Hyvää viikonloppua ja mukavampia tulevia reissuja Teille!