Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Seisomme vehreän vuoren rinteessä, Eira do Serradon näköalapaikalla. Meitä ympäröi hiljaisuus ja vuoriston raikkaus reilun 1000 metrin korkeudessa. Katsomme alas laaksoon, jyrkkä pudotus sieppaa vatsanpohjasta. Siellä kaukana syvällä sijaitsee pieni kylä, aivan omassa rauhassaan.
Kylää ympäröivät jylhät vuoret, joiden huippuja hipovat pilvihattarat. Olemme vain 12 kilometrin päässä Funchalista, Madeiran sydämessä. Edessämme avautuu Curral das Freiras, Nunnalaakso.
Kylä eli vuosisatoja eristyksissä muusta maailmasta ja 1400-1500 luvulla laaksoa asuttivat nunnat, jotka olivat paenneet vuorten syliin saarelle saapuneita ranskalaisia merirosvoja. Nykyään 25 neliökilometrin kokoisessa laaksossa asustaa noin 1700 ihmistä ja tuliperäisillä rinteillä kukoistavat useat viinitarhat.
1960-luvulla Nunnalaaksoon ei johtanut edes autotietä ja kylän ulkopuolelle asioimaan lähdettäessä laaksosta noustiin vuorenrinnettä joko kävellen tai aasin selässä. Hetken mielijohteesta ei taidettu kylästä lähteä jyrkkää rinnettä kapuamaan?
1960-1970 luvuilla rakennettiin ensimmäinen tie, joka helpotti liikkumista. Mikään turvallinen reitti tämä kapea tie ei kuitenkaan ollut ja se joutui usein maanvyörymien alle. Nykyään laaksoon pääsy on huomattavasti helpompaa vuoreen puhkaistun 2,4 kilometrin pituisen tunnelin ansiosta. Tunnelin rakennustöiden hintana oli kuitenkin neljä ihmishenkeä puutteellisen räjähdysaineiden käsittelykoulutuksen vuoksi.
Tunnelin kautta kulkeva tie on edelleen ainut reitti kylään vaelluspolkujen lisäksi. Nunnalaaksosta on tullut yksi Madeiran tärkeimmistä nähtävyyksistä ja sinne kulkee päivittäin useita bussivuoroja Funchalista sekä turistien retkibusseja.
Kylän kauppiaat tarjoavat ahkerasti tuotteitaan; pähkinöitä, eukalyptuslikööriä ja laakson rypäleistä valmistettua Madeira-viiniä. Kirkon ja maisemien lisäksi tässä pienessä kylässä ei varsinaisia nähtyyksiä ole. Mutta toisaalta, tarvitseeko ollakaan?
Eira do Serradon näköalapaikan hiljaisuuden rikkoo lähestyvä turistibussi. Vielä viimeinen silmäys laaksoon, on aika jatkaa matkaa.
________________________________________________________________________
Vinkki: Nunnalaaksoon matkaat Funchalista joko vuokra-autolla, bussilla 81 tai järjestetyllä retkellä.
Arkipaon näihin vuorimaisemiin voi tehdä myös majoittumalla Eira do Serrado Hotel & Spahan (lisätietoja klik)
Tervetuloa lukemaan lisäksi Funchalin tunnelmista (klik) sekä mukavasta hotellistamme Quinta da Penha de Françasta (klik)!
Tykkäämällä Facebook sivusta sekä seuraamalla blogit.fi ja blogipolku.fi sivuilla, pysyt jatkossakin mukana matkassa!
Mieletöntä miten tuollaisia maisemia ja korkeuksia voi löytyä pieneltä saarelta. Vaikuttavaa!
Totta, tältä vain n. 740 neliökilometrin saarelta löytyy suuria korkeuserojen vaihteluita.
Äkkijyrkkien pudotusten reunalla hengästyttää, sekä ihastuksesta että kauhistuksesta!
Olipas mielenkiintoista lukea tästä! Tuo kapea tie näyttää hieman kammottavalta ja upealta samaan aikaan. Tuonne olisi mielenkiintoista patikoida ja tulla bussilla sitten vaikka takaisin.
Kiitos Teea! Nämä vuorenseinään rakennetut tiet ovat aina yhtä jänniä, Caprin syheröt ne vasta ovatkin jääneet vatsaa rutistavina kokemuksena mieleen. Voit kurkata kuvan niistä Caprin postauksesta 🙂 https://www.rantapallo.fi/elamaajamatkoja/2015/05/09/paiva-caprin-saarella/
Tuo olikin hyvä idea patikoida alas Nunnalaaksoon ja karauttaa takaisin bussilla, molemmat reitit jalkapatikassa olisikin jo yhdelle päivälle riittävä haaste!
Samaa mietin, että niin pieni saari mutta tuollaisia eroja sitten löytyy! Ihanan oloinen paikka tämä, sellainen salainen laakso 🙂
Kiitos Karoliina! Suuria korkeuseroja saarelta tosiaan löytyy ja tämä laakso on Madeiralla ihan must-see juttu 🙂
Matkaajia siellä käy paljon, mutta hyvällä onnella voi osua paikalle myös hiljaisempaan aikaan.
Oi miten ihana tuo ensimmäinen kuva! Jo sen perusteella voisin alkaa haluta tuonne. Yksittäisistä kuvista alan usein kehitellä matkasuunnitelmia. 🙂
Kiitos Annika! Niistä ne suunnitelmat yleensä lähtee; kuvista, jotka jäävät alitajuntaan kytemään! Kenties pian huomaat selaavasi Madeiran matkoja… 🙂
Huh mitä korkeuseroja ja apua mikä tie! Korkeanpaikankammoisena mua vois vähän jännittää tuolla. Mutta upea maisema ja mielenkiintoinen tarina kylällä 🙂
Kiitos Laura! Olen myös korkeanpaikankammoinen ja nämä äkkijyrkät pudotukset ja syherötiet kyllä sieppaa aina vatsanpohjasta.
Jotenkin ihmeessä tulee kuitenkin hakeuduttua näihin jylhiin maisemiin… 🙂
Onpa mielenkiintoinen paikka, eikä missään nimessä entuudestaan tuttu! Mäkin muiden seassa täällä tosin kauhistelen noita teitä 😀
Kiitos Veera! Nuo syherötiet jyrkänteen reunalla tahtovat kyllä aina kipristää vatsan pohjaa. Caprilla matkatessa nimismiehenkiharaa oli paljon enemmän ja silloin kyllä jyrkänteeltä alas katsoessa puristin bussin kauhukahvaa kunnolla! 😀
Hii, löysin Madeira-postauksesi. Minulta olikin mennyt ohi, että sinäkin olit siellä reissannut. Lähtöportin Mikan blogista löysin sitten tieni tänne. Olen itse menossa ekaa kertaa Madeiralle kuukauden päästä, joten nyt on ihana hakea matkainspiraatiota. Taitaa mennä Nunnalaakso listalle, sen verran kiinnostavalta näyttää!
Kiitos Heidi ja aivan mahtavaa, että olet lähdossä Madeiralle! Se on aivan i-ha-na niin kaupunkilomailuun kuin luontomatkailuun ja ne herkulliset hedelmät ja espada-kala – mums! Voitaisiin lähteä uudelleen ihan milloin vaan ja oikeastaan kaikilta tutuiltakin olen kuullut pelkkää hyvää Madeiran kokemuksista.
Meillä jäi vaellukset tuolla reissulaa vähiin jalkojeni reistailun takia, mutta innolla odotan upeita kuviasi ja kokemuksiasi Madeiran maisemista, on sen luonto vaan niin upea!
Ihanaa matkan odotusta ja mukavaa viikonlopun jatkoa!
Kiitos Miia ja mukavaa sunnuntaita sinullekin <3.
Kiitos Heidi! ?