Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Kerroin viikonloppuna viimeisimmästä reissustamme Sardinian ja Korsikan maisemiin, jossa sattui yhtä ja toista sykettä nostattavaa matkan aikana. Eikä ihan niin vähäisimpänä myrskyn takia kolmeksi päiväksi Bonifaciosta perutut lauttavuorot ja lähestyvä lento Sardinian puolelta. Viime maanantaina elimme vielä jännissä tunnelmissa, pääsisimmekö seuraavana aamuna Porto-Vecchiosta matkaan vai ei, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja ehdimme ajoissa lennolle.
Mutta eipä tämä ollut ensimmäinen lauttamatka, kun ollaan oltu jäämässä rannalle… Tapahtuipa eräällä reissulla Caprilla…
CAPRI JA VIIMEINEN LAUTTA
On aurinkoinen syyskuun päivä Napolinlahdella, päätämme lähteä lautalla Sorrentosta Caprille. Menemme satamaan ja ostamme meno-paluuliput, jotta ei illalla tarvitse hätäillä sitä, onko viimeisellä lautalla tilaa. Vajaan tunnin merimatkan jälkeen saavumme Caprin satamaan ja painamme mieleen, mille kohtaa lautta rantautuu, niin löydämme pysäkin sitten helposti illalla lähtiessä.
Päivä kauniilla Caprilla vierähtää nopeasti, emmekä millään malttaisi lähteä pois. Jalat ovat aivan puhki päivän kävelystä Caprin rinteillä ja päätämme mennä bussilla tuon lyhyen, mutta jyrkän pätkän alas satamaan. Ilta-aurinko lämmittää ja istumme vielä hetken kaupungin aukiolla katselemassa elämänmenoa ja upeaa näkyä merelle. Täällä voisi viipyä pidempäänkin…
Mutta ei auta, illan viimeisen lautan lähtö on lähestymässä ja on aika mennä satamaan. Pikkuinen keltainen bussi tulee pysäkille ja laskemme, että ehdimme vielä hyvin lautalle, vaikkei aikaa nyt ylettömästi ole. Bussi matelee rinnettä alas, muutama muukin on päättänyt mennä satamaan. Minuutit kuluvat ja nyt rupeaa hermostuttamaan, mitäs jos?
Pitkien minuuttien jälkeen bussi saapuu satamaan, vilkaisu kelloon kertoo että lähtöön on ruhtinaallisen reilut 5 minuuttia. Lähdemme juoksujalkaa laiturille, jonne lauttamme oli tullutkin. Hyvin me vielä ehditään. Paitsi että laituripaikka on tyhjä. Voi hiivatti, lähtikö se etuajassa?
Ryntäämme hädissämme toisen firman lautan luo ja kysymme, onkohan lauttamme jo lähtenyt, kun ei sitä paikallaan näy? No no, se lähtee tänään tuolta toisesta päästä satamaa! Just joo, olisihan se liikaa vaadittu, että lähtölaituri olisi sama kuin tullessa.
Lähdemme juoksemaan sataman toiselle puolelle, kunnes puolivälissä näemme, että lauttamme irtautuu laiturista ja jäämme rannalle. Sillä lailla! Mitäs nyt tehdään?
Satamassa olevien lauttojen määrä sen kuin harvenee, aurinko alkaa painumaan mailleen. Juoksemme takaisin sen toisen firman lautan luo, jossa ollaan tekemässä lähtöä ja miehistö on juuri sulkemassa matkustajasiltaa. Kerromme puuskuttaen, miten kävi ja että meidän pitäisi päästä takaisin mantereelle vielä tänään, grazie.
Mies pyytää meitä näyttämään liput, vilkaisee ympärilleen ja sanaakaan sanomatta avaa markustajasillan köyden nyökäten, tulkaa kyytiin. Kiittelemme vuolaasti ja kysymme mitä olemme velkaa? Ei mitään, se on hyvä näin – GRAZIE MILLE ja auringon laskiessa seilaamme illaksi kotiin!
kuvat kauniilta Caprilta: Pixabay
Onpas siellä ollut jännitystä matkassa mukana. Loppu hyvin kaikki hyvin kuitenkin.
Ihanaa viikkoa sinulle ❤️
Joillekin reissuille tuntuu kertyvän sattumaa toisensa perään, mutta aina on perille / kotiin päästy, mutkista huolimatta! ????️???
Mukavaa alkanutta viikkoa Sinullekin Outi! ?
Olipas vauhdikas tarina hitaasta matkavauhdista. Ihmisten hyvyys tässäkin oli taas lopulta pääosassa 🙂
Siinä meinasi salainen toive pidemmästä visiitistä toteutua vähän turhankin hyvin 😀 Ja sen siitä sai, kun suomalaisen logiikalla ajatteli pysäkin olevan sama mennen tullen, tulipahan opittua tämäkin!
Onneksi löytyy kullanarvoisia ihmisiä, jotka eivät ole niin pilkulleen tällaisessa tilanteessa ja lippu kuin lippu kävi sillä kertaa 🙂
Kiitos Rami kommentistasi ja aurinkoista alkanutta viikkoa!
Minäkin muistelen parin kesän takaiselta Caprin matkalta jotain pientä säätöä paluumatkassa, kun laiva lähti eri paikasta ja oli vielä totaalisen erinäköinen kuin meidät aamulla saarelle tuonut laiva. Mutta mitään yhtä jännää meille ei tapahtunut kuin teille 🙂 Oliko Capri kovasti täynnä turisteja teidän vierailunne aikana? Me oltiin saarella aikanaan heinäkuun lopulla, ja turistimassat vaikuttivat siihen, että saaresta jäi hiukan nihkeä kokemus, vaikka siellä toki tosi kaunista olikin.
Huh, voin vain kuvitella ihmismäärän heinä-elokuussa! Olemme olleet Caprilla syyskuussa, jolloin väkeä on kyllä ollut liikkeellä, mutta ihan siedettävissä määrin. Suurin osa tuntui jäävän Caprin kaupunkiin ja ylhäällä Anacaprilla oli todella rauhallista. Toivottavasti kävitte Anacaprin Axel Munthen huvilassa, josta on upeat näkymät rannikolle ja puutarha on aivan ihana! ?
Tuo lauttaepisodi oli kyllä ihan oma lukunsa, jolle on saanut nauraa monta kertaa jälkeen päin, vaikka itse tilanteessa rupesi verenpaine nousemaan kilpaa sykkeen kanssa. Viime tipalle viivyttely sai aikaan oikein kunnon jännitysnäytelmän sillä(kin) kertaa, kun virhemarginaali oli pyöreät 0! ? Eipä sitä tullut ajatelleeksi, että lähtölaituri on ihan eri paikassa, ja teillä oli vielä bonuksena eri näköinen lauttakin – onneksi olitte varanneet paremmin aikaa! ⛴
Kiitos Katariina kommentistasi ja mukavia tulevia matkoja!
No huh huh! Täpärällä selvisitte! Siellä saakin olla tarkkana, mihin laivaan hyppää jne! Mutta kun kuvia katselee, olisi tuolla vinut olla pidempääkin.
Oli kyllä hilkulla, ettei jouduttu/saatu jäädä Caprille yökylään! ☺️ Pitänee vielä toteuttaa sekin, mutta mielellään majapaikan kera – todella kaunis saari!
Hyvää alkanutta viikkoa Sinulle Sari!
Joo, näiden kulkupelien kanssa saa olla tarkkana. Lentokenttäbusseistakin luulisi, että ne lähtevät samasta paikasta takaisin mihin tulivatkin, mutta eipä aina pidäkään paikkaansa.
Olipa hyvä, että joustoa löytyi teidänkin saarivierailullanne, loppu hyvin, kaikki hyvin!
Tuon hölmöilyn jälkeen on tullut katsottua paremmin lähtöpaikka, kun ei logiikat aina kohtaa! 🙂 Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, silläkin kertaa. ?
Kiitos kommentistasi ja mukavaa syksyistä viikkoa!
Tiedätkös mitä? Kuulostaa vähän meidän perheen tuurilta tuo vaihtuva laituripaikka 😀 Sen takia piipahdetaankin yleensä vain pikaisesti jossain paikassa, että jää varmasti aikaa sekoilla. Onneksi teillä oli leppoisa henkilö vaihtoehtolautan ovella.
Huh, lohdullista kuulla ettei olla ainoita, joilla arvonnassa onnistaa – ei ole nimittäin ihan ainutkertainen tämä tapaus! 🙂 Pitääpä joskus kertoa siitä, miten onnistuttiin jumittumaan ’autiokylään’ Ranskan ja Italian rajalla 😀 Sitä se teettää kun yltiöoptimistisesti aikatauluttaa.. noh, oppia ikä kaikki ja onneksi perille ollaan aina päästy, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella! 😀
Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonloppua!
Tätä lukiessa ihan hengästyi, mutta hyvä, että tarina sai onnellisen lopun 🙂 onneksi sattui noin ystävällinen laivatyyppi kohdalle! Caprilla käynti on ollut haaveena siitä asti kun katsoin vuosia sitten telkkarista Capri-sarjaa. Joku päivä täytyy kyllä päästä noihin maisemiin tallailemaan 🙂
Kyllä siinä kylmäsi, kun näimme meidän lautan irtautuvan laiturista toisella puolella satamaa, mutta onneksi toisen firman laivatyypillä oli sydän paikallaan! <3
Capri on aivan ihana ja varsinkin näkymät Anacaprin korkeuksista Axel Munthen huvilalta (Villa San Michele) ovat uskomattoman upeat! Heinä-elokuussa Caprilla on ruuhkaa, mutta syyskuu on jo hyvä ajankohta käydä tällä ihanalla saarella.
Kiitos kommentistasi ja toivoittavasti matkasi niihin maisemiin toteutuu pian!