Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Tervehdys pitkästä aikaa ja pahoittelut parin viikon blogihiljaisuudesta, koska olemme olleet todella huonojen nettiyhteyksien päässä. Facebookiin ja Instagamiin sain sentään muutaman kännykkäräpsyn matkan varrelta, kun kohdalle osui joten kuten toimiva WiFi. Elisan mobiili oli sen sijaan enimmäkseen vainaa.
Takana on todella antoisa matka Korsikan ja Sardinian maisemiin, joka oli yhdistelmä vuoristoista luontoa ja turkooseja rantapoukamia, myrskyä ja aurinkoisia hellepäiviä, kapuamista historiallisten kaupunkien kujilla ja letkeää lekottelua veden äärellä. Ja mahtui reissuun myös sykettä nostattavia hetkiä niin kiemurateiden korkeuksissa kuin myrskytuulen aiheuttaessa mutkia matkaan. Ai niin, ja osui reitille yksi käärmekin. Olenko muuten aiemmin kertonut, että kammoan korkeuksien lisäksi myös käärmeitä? Anyway, tässä ensimakua siitä, miten Tour de Sardegna-Corse reittimme eteni ja kustakin kohteesta majapaikkoineen tulen kertomaan enemmän omissa postauksissaan!
Kiinnittäkää turvavyöt ja tervetuloa Sardinian & Korsikan kiertomatkalle – BON VIAGHJU!
Tour de Sardegna-Corse alkoi lennolla Sardinian Algheroon, jossa otimme vuokra-auton alle ja suuntasimme Fiatin keulan kohti saaren pohjoisrannikkoa. Luonto oli syksyisen kuivaa ja väreiltään täysi vastakohta toukokuisen vehreälle ja punaisten unikkojen värittämälle Sardinialle.
Syyskuun alussa maisemaa rytmittivät ruskean sävyiset sadonkorjatut viljelystilkut sekä ikivihannat puut ja pensaat. Korkkitammet kohosivat maisemasta selvemmin kuin toukokuussa ja melkeinpä odotin näkeväni Disneyn tarinoista tutun Ferdinand-härän puun juurella nuuhkimassa kukkaansa.
Ferdinand-härkää ei tammien alla näkynyt, mutta lehmiä, lampaita ja vuohia senkin edestä sekä luonnon mainio teos Roccia dell’Elefante, elefanttikivi, tarkkailemassa elämän menoa Castelsardon liepeillä. Matkan aikana tuli vastaan myös jokunen laitumelta karannut yksilö, niin lehmiä kuin vuohia, jotka tyytyväisenä mutustelivat sitä aidan-toisella-puolen-vehreämpää-ruohoa.
Me kävimme vuorostaan hakemassa ajomatkalle mutusteltavaa Porto Torresissa, josta löytyy useampi supermarket, kuten Conad ja kotoa tuttu Lidl. Sardinian pohjoisrannikolla on kauniita rantoja, joissa ottaa uintitauko, kuten Isola Rossan keskustan Spiaggia Longa ja sieltä 1,2 kilometriä koiliseen Trinità d’Agultu e Vignolan kunnassa sijaitseva Spiaggia La Marinedda, jota myös paikalliset pitävät parhaana (perhe)rantana välillä Castelsardo-Santa Teresa di Gallura.
Matkamme jatkui hissukseen Sardinian pohjoisrannikkoa pitkin kohti Santa Teresa di Galluraa, josta Blu Navyn ja Mobyn lautat kulkevat Bonifacioon. Ajomatkaa Alghero-Fertilian lentokentältä Porto Torresin kautta Santa Teresa di Galluraan kertyi noin 140 kilometriä ja valtavia korkeuseroja tällä matkalla ei ollut.
Olin varannut meille ennakkoon liput Blu Navyn klo 17 lautalle ja satamassa piti olla auton kanssa puoli tuntia ennen lähtöä, jossa lähtöselvitys ja passintarkastus meni joutuisaan. Lautta lähti ajallaan, mutta aurinkoisesta säästä huolimatta kova tuuli keinutti matkalla melkoisesti. Tuulen voimakkuudesta kertonee jotain se, ettei kannella voinut kävellä kaatumatta ja vesille uskaltautuneiden purjeveneiden purjeet liki viistivät vettä – vaakatasossa.
Ei niin miellyttävä lauttamatka kuitenkin unohtui, kun näin tuulen ja veden uurtamat Korsikan rantakalliot ja Bonifacion vanhan kaupungin jyrkänteen reunalla. Tätä hetkeä olin odottanut vuosia!
Bonifacioon rantauduttuamme aamuyöllä alkanut matkapäivä oli jo voiton puolella ja edessä oli enää 25 kilometrin ajomatka Porto-Vecchioon, josta olimme vuokranneet Interhomen kautta huoneiston kolmeksi vuorokaudeksi. Tie Bonifaciosta Porto-Vecchioon oli melko kelpo kunnossa ja suuria korkeuseroja ei tällä välillä ollut. Porto-Vecchioon saavuttaessa ruuhka oli melkoinen, joka osoittautui jokapäiväiseksi aina lounas- ja illallisaikaan.
Porto-Vecchion uudemmassa osassa elämä keskittyy huvipursisataman lipeille ja kukkulalla sijaitsevaan pittoreskiin vanhaan kaupunkiin ihastuin täysillä. Porto-Vecchio ei ole suotta Korsikan suosituin turistikohde, jossa matkailijat ovat enimmäkseen ranskalaisia ja italialaisia. Suuresta suosiosta huolimatta Porto-Vecchio ole mikään mauton ruuhkainen turistirysä vaan tunnelmallinen pikkukaupunki.
Porto-Vecchion päivinä kiertelimme lähiympäristössä, jossa vuorten ja kukkuloiden yli johtavat tiet vievät paljon aikaa lyhyilläkin siirtymillä. Navigaattori antoi välillä melko optimistia ajoaikoja, jotka perustuvat pikkuteiden 90 nopeusrajoitukseen, jota ei kukaan täyspäinen kuitenkaan aja, ellei satu olmemaan rallikuski, joka tuntee joka kurvin entuudestaan. Realisti kertoo nämä annetut ajoajat puoltoista tai kaksikertaiseti, niin ollaan lähempänä totuutta. Alla näytekuva 90 rajoituksen tiestä, jossa mutkat parhaimmillaan 340 astetta eikä jyrkänteiden reunoilla ole kaiteita kuin satunnaisesti.
Porto-Vecchion kaupungissa itsessään on vain pieni kivikkoinen ranta, mutta lähiympäristössä on useita upeita rantoja, joista vaaleahiekkainen Palombaggia äänestettiin vuonna 2016 Ranskan parhaaksi ja se on myös valittu ansaitusti Euroopan TOP10 rantojen joukkoon. Ajomatka pienen syhrötien kautta rannalle palkitsee ja nämä rannat ovat myös yksi syy Porto-Vecchion suosioon ranskalaisten ja italialaisten lomakohteena!
Porto-Vecchiossa vietetyn kolmen päivän jälkeen jatkoimme matkaa kohti saaren länsipuolta, jonne mennessä koukkasimme lenkin Bonifacion kautta, jossa kiertelimme useamman tunnin ajan. Bonifacion satamassa on miljoonajahteja ihailtavana ja vanhasta kaupungista avautuvat upeat näkymät merelle ja kalkkivikikallioihin.
Vanhan kaupungin kujilla vierähtää tovi jos toinenkin ja sen laitamilla sijaitsevassa Cimetière Marin de Bonifaciossa aika on pysähtynyt.
Kierreltyämme aikamme Bonifacion matkailijoiden kansoittamilla kujilla, oli aika jatkaa kohti seuraavaa määränpäätä Sartènea, jota kirjailija Prosper Mérimée kutsui korsikalaisista kaupungeista korsikalaisimmaksi.
Matka Bonifaciosta Sartèneen taittui vuoristoisissa kalliomaisemissa, jonka korkeuksista avautuivat näkymät pieniin turkooseihin rantapoukamiin. Tie oli melko hyväkuntoinen, mutta kunnon kaiteet jyrkänteiden mutkissa loistivat poissaolollaan tälläkin puolella saarta ja paikallisten ajo oli melko hurjaa ja ohitukset vaarallisia. Kuulimme myöhemmin, että erityisesti iltapäivällä on syytä olla varuillaan, kun lounaalla viiniä runsaammin nauttineet hyppäävät rattiin.
Neljän aikaan iltapäivällä saavuimme Sartèneen ja pieneen persoonalliseen hotelliimme, johon majoituimme seuraavat kaksi vuorokautta. Huoneemme terassilta avautui näkymät kaupungin vanhaan osaan ja vuorille ja kirkonkellojen soitto väritti äänimaisemaa.
Illalla laaksossa liiteli saalistava kotka, laskeva aurinko värjäsi taivaan lilan ja vaaleanpunaisen sävyihin. Ilmassa tuoksui havumetsä.
Sartènessakin kiertelimme jälleen vanhaa kaupunkia, jossa kävimme myös herkuttelemassa Sartènelaisella menulla siipan synttäripäivänä – nam! Lisäksi kävimme mm. läheisen Proprianon rannalla, jossa kova tuuli nostatti suuria aaltoja.
Sartènen päivinä olimme ajatelleet käydä myös 80 kilometrin päässä sijaitsevassa Ajacciossa, mutta tulimme siihen tulokseen ettemme halua laittaa aikaa 3-4 tuntia pelkkiin ajoihin, joten Ajaccio sai jäädä odottamaan toista kertaa ja otimme taukoa ajamisesta. Hyvä niin, koska lähtöpäivä Sartènesta ei mennyt ihan niin kuin oltiin suunniteltu.
Lähtöpäivän aamuna kävimme hyvissä ajoin aamiaisella ja juuri kun olimme lähdössä huoneesta, kilahtaa puhelimeen viesti: varaamamme lauttavuoro on peruttu. Olkaa hyvä ja soittakaa lauttayhtiöön.
Ei kun puhelua Mobylle ja saamme kuulla uutisen: KAIKKI lauttavuorot Bonifaciosta Santa Teresa di Galluraan on peruttu myrkyisän tuulen takia seuraavat KOLME päivää! Ei siinä muuten mitään, mutta kun meillä olisi lennot Sardiniasta kotiin ylihuomenna. Kyllä siinä syke pääsi nousemaan ja kysyimme, onko mitään mahdollisuutta päästä lautalla yli? Saamme kuulla, että Corsica Ferries liikennöisi muutaman vuoron Porto-Vecchiosta ja siitä eteenpäin on kysymysmerkki, kun ei ole tiedossa, siirtyykö myrsky myös sille puolelle saarta.
Mobylta kertovat, että seuraava Corsica Ferriesin lautta lähtisi Porto-Vecchiosta tunnin päästä, eikä meillä ole mitään mahdollisuutta ehtiä sinne Sartènesta. Otamme siis seuraavaksi puhelun Corsica Ferriesille, jossa kerrotaan ilouutinen: seuraavana aamuna kello 6:30 lähtee lautta kohti Sardiniaa ja Golfo Arancia. Ajomatka Sardiniassa siis pitenisi, mutta se ei haittaa, kunhan vain ehdimme lennolle ajoissa.
Niinpä pakkaamme auton ja lähdemme ajamaan takaisin Korsikan itärannikolle Porto-Vecchioon, tällä kertaa sisämaan kautta. Autossa on hiljaista porukkaa, kun ei ole mitään tietoa missä majailemme seuraavan yön. Eikä ole edes satavarmaa, että aamun lautta lähtee.
Porto-Vecchiossa kurvaamme satamaan ja Corsica Ferriesin lipputoimistoon, josta käymme kuittaamassa liput aamulle. Hotelli onkin sitten toinen juttu, sillä liki kaikki perhehuoneet ovat varattuna. Olin katsonut bookingista yhden edullisen hotellihuoneen olevan vapaana parisen kilometriä keskustasta, naputtelemme hotellin nimen navigaattoriin ja lähdemme etsimään. Navigaattori ohjaa meidät pois keskustasta, keskelle metsää ja pölisevää hiekkatietä. Tiellä on hevosen (tai aasin) kikkareita. Ja musta pitkä käärme!!!!!! Kirkaisen, että äkkiä pois täältä, tänne en jää vaikka olisi kuinka halpaa! Nyt heti pois ihmisten ilmoille, sillä pelkään käärmeitä kuollakseni, vaikka olisivat umpinaisen lasikuution sisällä!
Palaamme Porto-Vecchion keskustaan ja lopulta onni potkaisee. Aivan sataman lähellä sijaitsevassa hotellissa on juuri sopiva huone vapaanana, josta avautuu kiva näkymä merelle ja huvivenesatamaan. Ylimääräinen mutka matkaan ei enää harmita, sillä tykästyin Porto-Vecchioon jo alkupäivinä. Hotelli osoittautuu oikein kivaksi ja illalla tuuli on liki tyyntynyt, mikäs täällä ollessa.
Aamuvarhaisella herään todella kovan puuskittaisen tuulen ujellukseen. Nyt alkaa kylmäämään, kuinkahan tässä taas käy? Menenmme satamaan tuntia ennen lautan lähtöä, niin kuin pitikin. Puuskainen tuuli heiluttaa autoa ja puut taipuvat. Istumme aamuyön pimeydessä, laivaa ei näy kun olisi lähdön aika, jonot sen kuin pitenevät. Aamu alkaa sarastaa, ja laivan piti lähteä jo tunti sitten. Mitään ei kuitenkaan näy eikä kuulu.
Kunnes viimein, puolitoista tuntia siitä, kun meidän olisi pitänyt lähteä, satamaan lipuu keltainen Corsica Ferriesin autolautta ja tuulenpuuskatkin rauhoittuvat. Eiköhän tästä vielä hyvä tule!
Pääsemme ajamaan laivaan ja lähdemme matkaan. Lautta on kuin pienemmät Itämeren laivamme, mutta melkoisen epäsiisti. Mutta viis siitä, kunhan pääsemme Sardinian puolelle eikä lentoja tarvitse järjestellä uudelleen. Eihän tänne risteilemään tultu.
Reilun parintunnin merimatka menee keinunnan merkeissä ja saavumme Golfo Aranciin Olbian kupeeseen noin yhdentoista aikaan. Jatkamme matkaa sisämaan vuoristosyheröiden kautta kohti Castelsardoa, josta olin varannut meille huoneen kahdeksi viimeiseksi yöksi, mutta pysähdys kutistuu nyt vain yhden yön pituiseksi. Suunniteltu päivä Stintinon rannalla ja Capo Caccian maisemissa jää nyt väliin myskytuulen tekemän yllätyksen vuoksi.
Mutta keskiaikainen Castelsardo on ihan yhtä söpö kuin muistinkin ja viimeinen päivä vierähtää näissä maisemissa. Kova tuuli puhaltaa täälläkin ja rannalla liehuu punainen lippu. No, ei se mitään kun tenavat pääsevät uimaan hotellin altaaseen ja kyllä tätä näkyä altaalta ihan mielellään katselee.
Illalla käymme vetämässä pizzaöverit paikallisten suosimassa La Trattoria da Maria Giuseppassa, josta saamme onneksi pöydän, kun menemme paikalle heti ravintolan avattua ovensa iltaseitsemältä. Ravintola täyttyy nopeasti ja jonoa kertyy, eikä mikään ihme, sillä pizzat ovat todella herkulliset, eivätkä lainkaan hinnalla pilatut, mm. Napoletanani maksaa 5 euroa!
Aamulla on aika jatkaa jälleen matkaa, tällä kertaa lentokentälle. Matkapäivät tuntuvat vierähtäneen aivan liian nopeasti, mutta paljon olemme ehtineet nähdä näiden 600 kilometrin varrella ja vähän levänneetkin siinä välillä. Eikä siitä mihinkään pääse, että reissussa sattuu ja tapahtuu, mutta esteet on tehty voitettaviksi.
Ja kuin taikaiskusta matkalla lentokentälle tulee vielä yksi yllätys. Siellä tien vieressä, kukkivan pensaan luona, mutustelee ilmielävä Ferdinand-härkä, joka katsoo vähintään yhtä hölmistyneenä kuin mekin hurauttaessamme ohi. Hymyilyttää. Elämä on matka. joka on sattumia täynnä.
Pysyhän kuulolla sillä tulossa on juttua kustakin kohteesta erikseen, majapaikoista matkan varrella sekä vinkkejä matkan suunnitteluun ja toteutukseen! Mistä Sinä haluaisit lukea lisää? Entä kiinnostaisiko se mitä viikon Tour de Sardegna & Corse maksoi? Kerrohan toiveesi joko kommenttikenttään, viestinä Facebookin kautta tai sähköpostitse mia @ elamaajamatkoja
Uudet jutut matkan varrelta saat luettavaksesi tuoreeltaan tykkäämällä blogin Facebook -sivusta, klikkaa mukaan matkaan tästä!
Uuuh! Olipa lähellä, etteivät myös lentoaikataulut menneet uusiksi. Korvaisikohan edes mikään vakuutus tuollaisia? Mutta muuten vaikuttaa tosi kivalta reissulta! Täytyy pysyä kuulolla.
Kyllä siinä aamuvarhaisella hirvitti, että mitenköhän toisenkin lautan kanssa käy, kun tuuli oli jälleen yltynyt ja puuskat olivat todella kovia, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin – huh! Käsittääkseni matkustajavakuutuksen pitäisi korvata uudet paluulennot, jos myöhästyminen johtuu siitä, että yleinen kulkuneuvo myöhästyy/peruuntuu esim. sääesteen takia. Odottelemme vielä takaisinmaksua perutusta lauttavuorosta ja lisäksi extrakuluna tuli Porto-Vecchion yöpyminen, koska olin varannut viimeiset 2 yötä Castelsardoon peruutus/muutoskelvottomina, mielenkiinnolla odotan mitä vakuutusyhtiö tämän korvaamisesta sanoo.
Korsika oli kyllä kommelluksista huolimatta kokemisen arvoinen ja olen todella tyytyväinen siihen, että vaihdoimme matkan niihin maisemiin. Paljon jäi vielä nähtävää, mutta ainahan sitä pääsee uudelleen!
Kiitos kommentistasi ja mukavaa sunnuntaita!
Jänniä hetkiä elitte, mutta sellaista se on kun matkailee saarilla, koskaan ei tiedä menevätkö lauttavuorot varmasti. Kauniita maisemia, muistuu mieleen oma Sardinianmatkani Alegheroon heinäkuussa.
Ennen matkalle lähtöä heitin puolileikillä juttua saarelle jumiin jäämisestä, ja kappas kuinka kävikään! 🙂 Jos meillä ei olisi ollut Sardinian puolelle palautettavaa autoa, oltaisiin voitu hätätilanteessa lähteä vaikka Korsikan pohjoisrannikolta lautalla Nizzaan ja lentää sieltä. Onneksi kaikki kuitenkin järjestyi ja ylimääräinen päivä Porto-Vecchiossa ei lopulta enää harmittanut.
Maantieteellisestä läheisyydestä huolimatta Korsika ja Sardinia ovat kovin erityyppisiä ja eroja löytyy myös Korsikan itä- ja länsirannikon välillä. Uskon, ettei tämä jäänyt viimeiseksi visiitiksini Korsikalle, kommelluksista huolimatta!
Kiitos kommentistasi ja leppoisaa sunnuntaita!
Olipa verenpainetta nostattava jännitysmatka, onneksi selvisitte takaisin Sardiniaan! Olen joskus käynyt Sardiniassa, voisin käydä sielläkin uudestaan, mutta tuo Korsika kiinnostaisi kyllä erityisesti. Näyttääkin hyvältä, hienot kuvat!
Kiitos! Kyllä siinä syke nousi, kun viesti peruutuksesta kilahti puhelimeen Sartenessa! Ja sitten vielä se käärme, hyi olkoon! 🙂
Sardinia on aivan ihana ja harmittelin sitä, kun ei ehditty Stintinoon tällä kertaa, mutta onneksi aina pääsee uudelleen.
Korsikan matkaa olin ajatellut pitkään ja se oli todella kiva nyt nähdä monen vuoden suunnittelun jälkeen! Saarella on paljon historiaa ja hienoa luontoa, tykkäsin!
Kiitos kommentistasi ja hyvää sunnuntaita!
Voi jestas, olipas jännät paikat teillä, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin. Heh, hiukan hymyilytti tuon käärmeen kohdalla, mutta itsellä kyllä sama juttu. Ei käärmeitä lähellekään minua! 😀
Odotan mielenkiinnolla matkatarinoitasi tältä matkalta.
Kyllä siinä järki pakeni ja kauhu iski, kun musta luikero ilmestyi tielle ? Niin kuin tuo nyt olisi mitään autossa istuville voinut tehdä, mutta silti… Oli siinä perheen pojilla hauskaa, kun aloin kirkumaan tuon luontokappaleen takia ? Eläimiä tuolla reissulla muutenkin riitti tien varrella, mutta odottamaani villisikaa
ei nähty, muuta kuin säilyketölkissä! ?
Tämä oli kyllä jännä, mutta antoisa reissu kaikin puolin!
Kiitos Virpi kommentistasi ja mukavaa alkavaa viikkoa!
Onpa ollut säätöä tuo poislähtönne. Noi on niitä matkan kauhuhetkiä. Muistan kuinka me koimme kauhunhetkiä euroopan junaverkon kanssa, kun yhtäkkiä lenoolle varaamamme juna ei kulkenutkaan ja jouduimme matkaamaan paikallisjunilla väliä Amsterdan Bryssel.
Huh, on teilläkin varmasti ollut jännät paikat junien kanssa säätäessä! Noissa tilanteissa pieni ja arkinen asia, kuten juna- tai lauttamatka, saa yllättävän suuren roolin. Onneksi tekin ehditte ajallaan ylimääräisistä mutkista huolimatta! ?
Kiitos kommentistasi ja hyvää alkavaa viikkoa!
Mekin olimme nyt elo-syyskuun vaihteessa Sardiniassa. Korsikan päiväretki oli suunnitelmissa, mutta juurikin kovan tuulen vuoksi meille kerrottiin (Algherosta ajettuamme) satamassa, että Korsikalla voimme mennä mutta tuulen takaisin emme pääse takaisin. Jätimme menemättä. Harmitti kovasti sekä retken peruuntuminen, että heikko tiedotus.
Ai pahus! Tuo oli todella kurjaa, että olitte ehtineet ajaa pitkän matkan satamaan asti, kunnes tuli muutos suunnitelmiin. Harmitti varmasti todella paljon!
Moby Linesiltä tiedotus toimi ihan ok, mutta Corsica Ferriesille eivät ottaneet lainkaan yhteystietoja, vaikka niitä tarjosimmekin, ihan kaiken varalta. Blu Navyn menomatkan varaukselle muistaakseni myös annettiin myös puhelinnumero.
Seurasimme päivittäin säätiedotuksia Korsikalla ollessamme ja yritimme ostaa lauttaliput sen mukaan, että pääsisimme varmasti salmen yli, ennen kuin tuuli yltyy, mutta toisin kävi – luonto ei säätiedotuksia noudattanut.
Meille kerrottiin, että kapeassa Bonifacion salmessa tuuli tuntuu aina avomerta kovempana ja useimmiten aallot ovat sivuttaisia. Menomatkalla tuuli oli jo sen verran kova, että en olisi halunnut olla kyydissä vielä rajummassa kelissa!
Kiitos kommentistasi ja hyvää alkavaa viikkoa sekä tulevia matkoja!
Aikamoisia kommervenkkeja ja sydämentykytyksiä kuulunut teidän reissuun. Onneksi kaikki järjestyi, ja näin jälkikäteen niitä on kiva muistella ja nauraa sattumuksille 🙂
No tosiaan, nämä sattumukset jää kyllä mieleen ja jopa naurattavatkin sitten, kun syke on tasaantunut! 😀
Kiitos Sofia kommentistasi ja mukavaa alkanutta viikkoa!
Kiitos tästä tarinasta, tuli paljon vanhoja muistoja mieleen! Oltiin vajaat kymmenen vuotta sitten viikko Castelsardossa ja tykättiin paikasta tosi paljon. Aika huono tuuri teillä tuon tuulen kanssa, onneksi pääsitte kuitenkin lennolle. Haluaisin joskus tutustua Korsikaan paremmin, olen tehnyt sinne yhden päiväretken Nizzasta ja toisen Sardiniasta käsin, mutta niiden aikana ei vielä kovin paljoa ehtinyt nähdä.
Kiitos Mika! ? Oli kyllä jännät paikat tuulen kanssa, kun loppuviikkoa kohti säätiedotus näytti päivä päivältä rajumpaa tuulta, mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin! ?
Kiva kuulla, että Korsika on myös Teille tuttu! Olimme aiemmilla Nizzan ja Sardinian reissuilla miettineet Korsikalla käyntiä, mutta aina se jäi toteuttamatta pitkien siirtymien takia. Korsika kyti ajatuksissa kuitenkin niin vahvasti, että päätettiin viimein toteuttaa reissu sinne ja olen todella tyytyväinen siihen, että nyt vaihdettiin reissu niihin maisemiin. Korsika osoittautui yhdistelmäksi luontoa, omaleimaista luonteikkuutta ja historiaa – mielenkiintoinen saari kaikin puolin!
Kiitos Mika kommentistasi ja mukavaa syksyistä keskiviikkoa! ?
Upeat maisemat ja vähän seikkailua! Ihan mukavaa sekin että netti ei toimi niin pääsee irtaantumaan täysin 🙂
Pieni someloma on ihan paikallaan, mutta siinä vaiheessa kun yllättäen piti löytää vapaa hotellihuone Porto-Vecchiosta ilman toimivan netin apua, alkoi olemaan hikiset paikat. ? Mutta onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja Korsikan upeat maisemat palkitsivat ?
Kiitos Kaisa kommentistasi ja mukavaa viikonloppua! ?