Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Kevät – ajattele, se on jo ovella! Enää reilu viikko viimeistä talvikuukautta ja sitten kalenteri pyörähtää kevään puolelle. Kyllä tätä on jo odotettu!
Keväinen sää kutsuu luontoon. Suuntaamme kaupungin parhaaseen paikkaan, Fäbodaan, meren ja metsän äärelle.
Hiljaisuus on melkeinpä käsin kosketeltavaa, vain pienen pieni tuulen vire käy.
Kävelemme lumen verhoamilla kallioilla ja rantahietikolla, koskemattomalla hangella.
Meren yllä kohoavat tummat, lumisadetta enteilevät pilvet.
Mantereen puolella aurinko kurkistelee sinistäkin sinisemmältä taivaalta.
Mikä hiljaisuus, vain askelten äänet lumella ja keväinen tiaisten laulu. Veden solina jäättömän meren kohdatessa rannan lumipeitteen.
Niin sinistä, niin valkoista, niin kaunista.
Tunnetko jo auringon lämmön poskellasi, pienen tuulenvireen mereltä?
Henkäise – miten raikasta ilma onkaan… Kyllä Suomen luonto on vain kaunis.
Ota hetki aikaa. Lähde luontoon. Ne parhaat hetket voivat löytyä ihan läheltä.
Missä Sinun kotoinen lempipaikkasi luonnossa sijaitsee? Mikä saa Sinut palaamaan sinne yhä uudelleen ja uudelleen?
Ihanaa kevättalvea kaikille ja rentouttavaa talvilomaa lomalaisille!
Entä miltä näyttää syksyinen Fäboda, kurkistahan syyslomapäiväämme tästä.
Tervetuloa mukaan blogin matkaan myös Facebookissa, Instagramissa ja Twitterissä!
Kevättä kohti mennään, voitaisiin mennä jopa vähän nopeammin 🙂
Ihanaa viikonloppua!
Kiitos Outi! Lunta taitaa olla vielä erä tulossa, mutta eiköhän se tästä. 🙂
Mukavasti on ollut jo lupaus keväästä ilmassa ja mikä parasta, valoisammat päivät. ?
Ihanaa viikonloppua myös Sinulle!
Kun viimeksi kävin tuolla päin, ei ollut lunta, mutta Luodon selät olivat jäätyneet niin että niillä luisteli retkiluistelijoita.
Nyt kun olen ollut sairaana kilpirauhaseni kanssa, minulla ei ole luonnossa enää lempipaikkaa. Ehkä kuitenkin Santalankorpi on aika lähellä lempipaikkaa ja syy siihen on, ettei kukaan siellä koskaan käy. Tykkään myös Uddskatanista, mutta siellä on nykyisin liikaa ihmisiä.
Jäät ovat kyllä olleet melkoisen ohuet tänä vuonna, jos niitä on ylipäätään ollut. Kaupungin lahdissa ja Vanhassa satamassa oli nyt jäätä, mutta Fäbodassa taas aivan avointa. Tänä(kin) vuonna hiihtoloman kävelyretki Mässkärin majakkasaarelle jää kyllä tekemättä, harmi!
Kilpparin toimintahäiriö voi tosiaan viedä energiat varsin tehokkaasti, hyvä kuitenkin että löytyy paikka minne suunnata, kun kaipaat luonnonrauhaa. Rauhallisuus on minullakin se tekijä, joka tekee jostain paikasta sen lempipaikan. Kurkkasin Googlesta kuvia Uddskatanista ja se näyttää aivan ihanalta, ei ihme että sinne niin moni suuntaa. Santalankorpi olikin aivan uusi tuttavuus!
Kiitos Stacy kommentistasi ja hyviä vointeja sekä sunnuntaita Sinulle!
Minua aina niin kiehtoo myös nämä kotimaan kohteet. Kauniit on maisemat! Ja miten yksinkertaista matkailua, vedät tossut jalkaan ja kävelet ovesta ulos! 🙂
Totta, niitä hienoja maisemia voi löytää yllättävän läheltäkin ja mikä parasta, ne ovat saavutettavissa vaikka joka päivä! 🙂
Kiitos Virpi kommentistasi ja ihanaa sunnuntaita!
Voi miten kauniita kuvia! Ihanat värit ja tunnelma. Olen ihan samaa mieltä kanssasi: parhaat hetket voivat löytyä ihan läheltä. Minulla on täällä kotikulmilla useampikin lempipaikka, jonne menen nauttimaan luonnosta, auringonlaskuista, hiljaisuudesta ja joskus kuohuvasta ja piknikeväistä. Rakastan Suomen luontoa, eikä edes tämän päivän lumimyräkkä minua haittaa. On ihana katsella ikkunasta hyistä maisemaa, sinistä Saimaata ja lunta, jota tuuli ilmassa kieputtaa.
Kiitos Heidi! Oli aivan ihana pitkästä aikaa käydä Fäbodassa, kävellä hiljaisuuden ympäröimänä ja nähdä kaikki ne sinisen, valkoisen ja harmaan sävyt.
Teillä Savonlinnassa on todella kauniit maisemat, kuvasi sieltä(kin) ovat olleet todella upeita!
Kuohuva ja picnic -eväät lempimaisemissa auringon laskiessa – niitä arjen pieniä tähtihetkiä! <3
Onpa kaunista! Ja ihanaa todellakin, että kevät tekee tuloaan. Tosin nyt ainakin Keski-Suomeen tuli täysi talvi takaisin, kun täällä olen viikonloppuvierailulla. Pääseepähän vielä hiihtämään.
Juuri kirjoitin omasta lempipaikastani kotisaarella Lauttasaaressa http://lahdetaantaas.blogspot.fi/2016/02/minun-paikkani-lauttasaari.html
🙂
Kiitos Teija! Ilmassa on jo mukavasti lupaus keväästä, vaikka täälläkin viikko lähti käyntiin lumisateella. Ihanaa kuitenkin, että päivät ovat jo niin paljon valoisampia ja loppuviikolle taisi olla luvassa aurinkoakin! ?
Kiitos linkkivinkistä, käyn ilman muuta lukemassa lempipaikastasi Lauttasaaressa!
Mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!
Suomen luonto todellakin on kaunis <3. Minun lempipaikkani löytyy joko vanhempien kesämökin laiturilta tai vaihtoehtoisesti Pyreneiden korkeilta huipuilta. Ihan erilaisia, mutta molemmat kauniita ja rauhoittavia 🙂
Voi, hetket kesämökin laiturilla tai Pyreneiden huipuilla kuulostavat aivan ihanilta! <3
Pyreneitä olen tähän saakka ihaillut vain lentokoneesta yli lennettäessa tai mantereella kaupungin taustalla kohoavina.
Niiden maisemat ovat kyllä niin upeat, että pitäisi lähteä vuorille luontolomailemaan kaupunki- ja rantalomailun vastapainoksi. 🙂
Hienoa, että Teillä on mahdollisuus lähteä niihin maisemiin Barcelonan vilskeestä!
Kiitos kommentistasi ja hyvää alkanutta viikkoa!
Tykkäsin postauksesta! Nyt kun oon lukenut useamman kaukokohdepostauksen muualta, kotimaajuttu väliin tuntuu virkistävältä. On kiva lukea aina näistä harvinaisemmista paikoista, kun kotimaanmatkailu on alkanut houkutella enempi.
Kiitos Veera; mukava kuulla, että tykkäsit postauksesta!
Fäboda on kaupungin helmi eikä ole samalla lailla tunnettu, kuin esimerkiksi Kalajoen hiekkasärkät, koska sitä ei ole valjastettu matkailun käyttöön.
Toisaalta sen valtti piileekin aidossa luontoympäristössä ja siinä, että alue on kaikille avoin.
En taida kovinkaan paljoa liioitella sanoessani, että se on jokaisen kaupungin asukkaan lempipaikka.
Kiitos kommentistasi ja mukavaa alkanutta viikkoa!
Upeita maisemia ja kuvia! Vaikka minulla on ollut lunta ikävä, nyt kävi kuitenkin mielessä, että onneksi Kööpenhaminassa ei ole kunnolla lunta. En tiedä jaksaisinko pidemmän päälle sittenkään ihan tuollaista talvea, kun tässä tanskalaisessa epä-talvessa tuntuu olevan ihan riittävästi. Mutta kävelylenkki noissa maisemissa kelpaisi kuitenkin! 🙂
Kiitos Terhi! Alan vuorostani aina marraskuun pimeydessä kaipaamaan muutaman sentin lumikerrosta maisemaa valaisemaan ja puita kuorruttamaan sekä paria pakkasastetta pitämään kuran loitolla, jota lapsiperheessä saa pahimmillaan pyykätä ulkovaatteista päivittäin.
Tänä talvena lunta ei ole onneksi tullut liiaksi, onpa hyvin muistissa talvet, kun lunta on kolattu pihasta aamusta iltaan – silloin olisin kyllä mieluummin vaikka Tanskan epätalvessa tai tropiikissa 😀
Onneksi kevääseen ei ole enää pitkä, teillä päin ensi merkit varmastikin näkyvät pian?
Kiitos kommentistasi ja tsemppiä Pohjolaan paluuseen!
Onpa kauniita talvisia maisemia! 🙂 Itsekin olen yrittänyt mahdollisimman paljon tallentaa kameralle näitä lumisia tunnelmia, kerrankin kun niitä on täällä etelässäkin riittänyt. Mikä onni onkaan asua näin valtavan kauniissa maassa ja rakastan myös meidän neljää vuodenaikaamme! Kivahan se on käydä lämpimässä välillä piipahtamassa tai työntämässä varpaat hiekkaan, mutta kyllä näistä vaihtuvista kotimaisemista silti tykkään eniten!
Kiitos Henna! Kyllä se on paljon mukavampaa, kun talvella on pikkupakkanen ja valkea maa. Neljä vuodenaikaa on melkoinen rikkaus, vaikkei se aina räntäsateessa siltä tunnu.
Marraskuussa vielä epäilytti, tuleekohan talvea ollenkaan, kun pihassa kukki niittyleinikki, syreeni teki lehtisilmuja ja pionin nenät nousivat maasta. Onneksi maisemat muuttuivat kauniin talvisiksi ja pian on saa odotella jo ensimmäisiä muuttolintuja.
Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikon jatkoa!
Koska olen asunut niin kauan poissa Suomesta, sen lumiluonto näyttää aika eksoottiselta. Lempipaikkani on jokin pieni, turkoosi poukama Menorcan saarelle, jossa kotitalo odottaa… 🙂
Oi, oma pieni poukama Menorcalla kuulostaa aivan ihanteelliselta lempipaikalta!
Kiitos Mira kommentistasi ja hyvää loppuviikkoa Sinulle!
Ihania talvimaisemia! Ihan Helsingin keskustassa asuessa nuo luontokohteet on jääneet ERITTÄIN HARMILLISESTI vähemmälle, mutta lämmöllä muistelen lapsuudesta kotitalon pihalta alkavaa metsää, jossa tunsin jokaisen kivenkolon kuin omat taskuni. Nykyään Hietalahden ranta ja sen kalliot ovat paikka, johon helposti pääsen ja varsinkin kesäisin sinne on mukava mennä paistattelemaan ja nauttimaan kauniista kesäpäivistä 🙂
Sitähän se on, että luontokohteet jäävät vähemmälle, jos niihin pitää ihan lähtemällä lähteä.
Lapsuuden metsäleikit ovat kyllä niitä mukavia muistoj. Rakensimme nykyisen talomme metsäiselle tontille, jotta omilla lapsillakin on mahdollisuus metsäleikkeihin ihan kotipihassakin ja meitä aikuisia ajatellen on aivan oma rauha ympärillä.
Helsingissä on kyllä paljon mukavia kalliorantoja, eikä Hietalahti ei ole lainkaan hassumpi!
Kiitos Outi kommentistasi ja mukavaa loppuviikkoa Sinulle!
Lumista näyttää olevan – jotenkin kyllä ”pelkkiä” kuvia tulee luontevammin selattua Instassa kuin näin blogijuttuna 🙂
Instaanhan näitä maisemia tulikin latailtua muutaman kuvan verran, ne otokset tosin puhelimen kameralla. 🙂
Kiitos Pirkko kommentistasi ja leppoisaa loppuviikkoa!
Rymättylässä saaristossa meri on aina läsnä. Minun lempipaikkani luonnossa on kuitenkin kävelyreitti, joka menee järvenrantaa pitkin. Siellä saa suht rauhassa vaeltaa omien ajatusten kanssa. Ja veden ääni rauhoittaa aina. Kauniita talvisia kuvia.
Kävelylenkki järvenrannalla kuulostaa idylliseltä, järvet ja meri kun ovat niin eri luonteisia. Miten hienoa onkaan, että maastamme löytyy rauhallisia luontopaikkoja vaihtelevissa maisemissa.
Kiitos kommentistasi ja leppoisaa loppuviikkoa Sinulle!
Ihania kuvia – talvinen meri on kyllä niin kaunis! Rannikon kasvattina täällä sisämaassa asuessa sitä kyllä myös kaipaa. Onhan täällä järviä, mutta ei se vaan ole sama asia.
Minun lempiluontopaikkani löytyy Portugalista: https://discoveringsunbeams.wordpress.com/2015/02/16/serra-do-risco/. En oikein tiedä mikä tuossa paikassa tarkalleen ottaen on niin ihmeellistä (kokonaisuus sen kai täytyy olla), mutta minut valtaa siellä aivan täydellinen rauha. Onneksi pääsen noille poluille taas pääsiäisenä. 🙂
Kiitos Johanna! Meressä on vaan sitä jotain, jota ei mikään muu vesistö voi korvata. Itse olen aina asunut rannikolla ja monesti sanonut, etten edes pystyisi asumaan kaukana merestä. Parhaita ovat ne aamut jolloin kotipihassa tuoksuu meri. <3
Portugali on jäänyt mieleen mukavina lomamuistoina, käyn ilman muuta lukemassa lempipaikastasi, joka oli minulle nimenä uusi tuttavuus.
Kiitos kommentistasi ja ihanaa matkaa lempimaisemiin!
Ihanan näköistä! Kyllä se Suomen luonto vain on kaunista, ja ehkä sitä on jollain tavalla alkanut arvostamaan enemmän kun reissuja ulkomaille on kertynyt.
En osaa sanoa missä minun kotoinen luontopaikka sijaitsee, mutta se voisi hyvin olla Uluru Australiassa tai Inis Oirr -saari Irlannissa.
Kiitos Tanja! Ihan totta, Suomen luontoa alkaa arvostamaan enemmän, kun matkaa maailmalla ja varsinkin kohteissa, joissa saasteet ja roskaisuus ovat ongelma.
Lempipaikkasi Uluru on aivan maagisen upea auringonlaskun aikaan ja Irlanti kuin vehreä satusaari!
Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonloppua!
Fäboda näyttää talvella upealta, varmasti toki on sitä kesälläkin 🙂 Omaa lempipaikkaani on hieman vaikea noin tarkkaan pisteeseen sijoittaa, mutta Tampereen keskustan ja Pyynikki välillä se liikkuu siten, että joko Tammerkoski tai Pyhäjärvi on tällä matkalla koko ajan näkyvissä.
Fäboda on kyllä tämän kaupungin paras paikka, ympäri vuoden. 🙂 Tämän jutun kuvissa oleva Pikkuhiekka jatkuu vielä eteenpäin Isollehiekalle, josta löytyy toinen leveä hiekkaranta ja siitä taas sitten edelleen Pörkenäsiin, jossa on todella hienoja rantakallioita.
Teillä Tampereella vesistö on mukavasti osa kaupunkia, sieltä varmastikin löytyy monia hienoja paikkoja ulkoiluakin ajatellen!
Kiitos Rami kommentistasi ja leppoisaa viikonloppua!
Eipä minulla taida olla selkeää lempipaikkaa Suomessa. Aikanaan se oli Porkkala, mutta nyt se on liian kaukana. Ehkäpä täällä pohjoisessa tuo Nallikarin alue….
Porkkala on jäänyt minulle maisemiltaan vieraammaksi, mutta eikös sieltä löydy myös kauniita rantakallioita? Nallikari vaikutti oikein mukavalta alueelta ulkoiluun, se on varmastikin monen Oululaisen lempipaikka.
Kiitos Anna kommentistasi ja hyvää viikonloppua!
Siis apua, missä edes on Fäböda… Niin noloa, kun ei tunne edes omaa kotimaataan. 😀 Itse olen aika luuseri tutustumaan lähimaastoon, saati omaan kotikaupunkiini Saloon – pitänee antaa joskus sillekin mahdollisuus! 🙂
No shame Sari! 😀 Tämä meidän lempipaikka on julkinen salaisuus, jonka taitavat parhaiten tuntea vain alueen asukkaat ja täältä pois muuttaneet.
Se on itse asiassa se mitä muualle muuttaneet eniten kaupungista kaipaavat ja käyvät siellä aina kotiseudun visiitillään.
Teillä Salossa on myös meri ja hieno saaristo upean lähellä, ei kun kesällä saaristokierrokselle vaan! 🙂
Kiitos Sari kommentistasi ja hauskaa viikonloppua!
No nyt on kyllä idyllisen näköistä Suomikuvaa 😀 Kaunista, ei siitä pääse yli eikä ympäri. Kyllä lumi tekee talven!
Kiitos Sanna! Tuona päivänä sattui olemaan sää ja maiseman värit niin kohdillaan, kuin kevättalvisena päivänä vaan olla ja voi.
Vain pienen pieni tuulen vire rannalla ja lunta parisenkymmentä senttiä, ei liiaa eikä liian vähän.
Enpä olisi uskonut, että tämäkin päivä tulee, jolloin sanon tykkääväni myös talvesta! 😀
Kiitos kommentistasi ja mukavaa viikonloppua!
Aiempiin kommentteihin viitaten: kyllä, Porkkalasta löytyy vähän samanlaista kalliomaisemaa. Tämäkin oli kaunista – tosin kauniimmalta näyttäisi kesäauringon porottaessa. 😉
Kiitos Meri! Vaikka talvimaisema on kaunis, niin kyllä sandaalikelit vie aina voiton! 🙂 Kesää odotellessa….
Kiitos kommentistasi ja hauskaa viikonloppua!
Upeita kuvia! Suomessa on kyllä kaunista kevättalvella 🙂 Oma suosikkipaikkani on mökkilaituri kesäiltana!
Kiitos Marjukka Katariina! Mökkilaituri kesäiltana = aivan täydellinen lempipaikka!
Kiitos kommentistasi ja leppoisaa lauantaita!
Piristävää lukea postausta Suomesta. Upeita kuvia. Taidanpa kaivaa kameran kaapista ja käydä sen kanssa ulkona. 😉
Kiitos! Päivä oli aivan ihanteellinen reippailuun kameran kanssa ja luonnon omat värit olivat aivan kohdallaan!
Toivotaan, että saamme vielä lisää näitä hienoja kevättalven ulkoilupäiviä; ihanaa, että pimein vuodenaika on viimein väistynyt!
Kiitos kommentistasi ja rentouttavaa viikonloppua!
Yllätyn jotenkin joka kerta siitä miten kauniita lumiset maisemat voikaan olla <3
Kiitos Veera, lumen kuorruttamat maisemat ovat tosiaan niin kauniit! <3
Kiitos kommentistasi ja leppoisaa viikonloppua!
Onpa todella kauniit kuvat ja ihanat maisemat! Ihanaa alakanutta viikkoa!
Kiitos! Ihanaa, että kauniita maisemia ei aina tarvitse lähteä kaukaa hakemaan ja nyt kun on oikein kunnolla kevättä ilmassa, tuleekin lähdettyä enemmän ulos.
Kiitos kommentistasi ja oikein mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!