Comojärven helmet: Kuvankaunis Bellagio

Odottelemme satamassa lauttaa iltapäivän auringon lämmittäessä. On aika jättää taaksemme viehättävä Varenna (osa 1) ja jatkaa matkaa kohti Comojärven helmeksi kutsuttua Bellagiota.

Tällä kertaa emme ainakaan aja liittymän ohi, kuten Malgratesta Varennaan tullessa, pienen vuoristoseikkailun kera. Nyt riittää vain se, että ajamme auton lautalle ja ulos.

Luomme vielä viimeiset silmäykset Varennaan, tähän pieneen kalastajakylään, johon ihastuimme ikihyviksi. Tämä kerta ei jää viimeiseksi, se on varma. Si rivede – näkemisiin Varenna!

Kenties seuraavalla kerralla katsomme Varennan katujen hiljenemistä ja auringonlaskua viihtyisän puutarhan ympäröimässä Villa Cipressissä tai aivan rannassa sijaitsevassa Hotel Du Lacissa tai Royal Victoriassa? Ei hassumpia vaihtoehtoja yksikään näistä.

Matka jatkuu varmasti ja vakaasti, seisomme lautan kannella maisemia katsellen. Ei tarvitse palella, kuten Itämerellä tai Pohjanlahdella. Eikä ole hyttysiä.

On tämä järvi vaan niin kaunis. Ei ihme, että niin moni julkkis on ostanut täältä itselleen huvilan ja Comojärvi on saanut lisänimen Jet Set hideaway.

Ja joo, tunnustetaan… tähyilin tällä matkalla useaankin otteeseen, josko Mr Clooney, George näin tuttavien kesken, olisi ollut Laglion mökkinsä, Villa Oleandran, laiturilla kalassa. Ei näkynyt miestä, ei. Pahus.

Ihan liian tuttavalliseksi ja tunkeilevaksi ei Georgen mökin seutuvilla pidä kuitenkaan heittäytyä, sillä mies on kyllästynyt mökin ympärillä pörräävään väkeen ja uhannut myydä Villa Oleandran pois, jos ei saa olla rauhassa. Täysin ymmärrettävää, sillä röyhkeimmät ovat tunkeneet pihaan ja jopa kurkkimaan ikkunoista. Kukapa siitä tykkäisi.

Mutta edelleen ohi kulkevat veneet ja lautat hidastelevat Villa Oleandran kohdalla, josko vaikka onni potkaisisi ja näkisi Georgen laiturilla kalassa….

Lauttamatkalla Varennasta Bellagioon saan kuitenkin tyytyä ihailemaan maisemia Georgen sijaan. No joo, ei paha sekään.

Vartti lautalla vierähtää nopeaan, nyt edessämme siintää Bellagio – ciao bella!

Vaikka olisihan sitä lautallakin vähän pidempään viihtynyt maisemien puolesta. Ja ihan sopuhintaan tämä yhdensuuntainen kyyti meni, 2 aikuista+2 lasta+auto (3,5-4,5 m) yhteensä 20,10 eurolla. Ei paha, kun ajattelee miten pitkään tähän siirtymään olisi ajaen mennyt.

Vinkiksi se, että yksi aikuinen menee samaan hintaan auton kanssa ja muista matkustajista maksetaan erikseen. Jos päivän aikana tekee useamman lauttamatkan, kannattaa kurkata päivälippujen hintoja. Aikatauluja ja hintatietoja löytyy tästä linkistä.

Ajamme lautalta satamaan ja pyörittelemme pari rinkiä parkkipaikalla. Vapaita paikkoja ei liiemmin ole, sillä valtaosa ruuduista on varattu kaupungin asukkaille.

Jatkamme vapaiden paikkojen metsästystä ylempää, jonne kylttikin opastaa muut kuin kaupunkilaiset. Ja sieltä ihan hyvästä paikasta Parco Martiri della Liberta -puiston toiselta laidalta löytyy vapaa rako autollemme, vieläpä maksuton.

Vinkiksi, että valkoisella rajattu pysäköintipaikka tarkoittaa maksutonta, siniset ruudut kertovat pysäköintimaksullisesta paikasta ja keltaiset varatusta.

Oikaisemme puiston kautta, lapset innostuvat piilosille suurten puiden oksien alla. Nurmikolla lepäilee muutama nuoripari, mikäpä siinä viihtyisässä viherkeitaassa ollessa.

Puistosta löytyy nättejä yksityiskohtia, kuten pensaan kehystämä penkki,sammaleen verhoma lähde ja pikkuinen kukkaketo.

Rannanmyötäisellä kävelykadulla ei ole ruuhkaa, ravintoloissa ja kaupoissa sen sijaan asiakkaita riittää. Heinäkuisen maanantain pahin turistiruuhka on jo ohi, vaikka kello on vasta neljän-puoli viiden tietämillä.

Ei tätä paikkaa kannata ruuhkan pelossa jättää käymättä, ajoittaa käynnin vain myöhempään iltapäivään.

Vajaan 4 000 asukkaan Bellagion tunnetuin nähtävyys on 1800-luvun alussa järven rannalle rakennettu kesähuvila I Giardini di Villa Melzi puutarhoineen. Yksi puutarhakäynti päivässä saa kuitenkin riittää meille ja jatkamme matkaa Bellagion pikkuisille kujille ja kaduille.

Edessä häämöttää kirkon torni, kurkkaamme sisään Basilica di San Giacomoon.

Tämä romaanista, ns. valeroomalaista, tyylisuuntaa edustava kirkko rakennettiin vuosina 1075-1125 ja vuosien saatossa sitä on jälleenrakennettu ja muunneltu useita kertoja. Vuonna 1904 se julistettiin kansalliseksi muistomerkiksi ja palautettiin alkuperäiseen asuunsa.

Basilica di San Giacomon sisätiloja hallitsevat tummat kiviseinät sekä maalaukset, mosaiikit ja kalusteet eri vuosisadoilta.

Jätämme lippaaseen euron kirkon hyväksi ja sytytämme kynttilän.

Päivä alkaa tuntumaan jo jaloissa, katselemme vielä läheisten kauppojen antia. Hilkulla on, ettei mukaan tule (taas) uusi firenzeläinen käsilaukku Basilica di San Giacomon lähellä sijaitsevasta liikkeestä. Hillitsen kuitenkin itseni, vaikka sanotaanhan sitä, ettei naisella voi olla liikaa laukkuja. Ja kenkiä. Eikös niin?

Ostokset jäävät kuitenkin tällä kertaa vain pikkupurtavaan, en voi vastustaa kaupan kirsikoita ja mansikoita.

Päivä on painumassa mailleen, on aika jatkaa matkaa Malgraten mökille.

Vielä rapsutukset koiraystävälle, pikkuiselle italianvinttikoiralle. Kyllä koira koiraihmisen tunnistaa, taitaa meilläkin olla hieman ikävä Yorkki-vanhustamme.

Kyllä Bellagio on maineensa veroinen Comojärven helmenä. Mutta silti viehättävä Varenna vei sydämen ja se jäi matkamuistoihin Comojärven todellisena helmenä.

Koukkaamme puiston kautta autolle ja starttaamme kohti Stada Statale 583 ja Malgratea. Vielä ehtii iltauinnille huoneiston altaaseen.

Ajamme järven myötäisesti kulkevaa tietä, auringon laskiessa. Kuski nauttii ajosta mutkaisella tiellä, minä maisemista.

Tämä on La Dolce Vitaa!

Hyppäähän blogin kyytiin Facebookissa, niin pääset tuoreeltaan mukaan matkaan uusiin maisemiin! Vielä on luvassa monta juttua Comojärveltä sekä Luganojärveltä!