Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Aurinkoinen aamupäivä Malgratessa. Päivä alkaa leppoisasti espressokupposen jos toisenkin ääressä, lasten ilakoidessa aamu-uinnilla huoneistomme privaattialtaassa.
Tänään on vuorossa päiväretki Comojärven helmeksi kutsuttuun Bellagioon, jonne päätämme suunnata järven itäpuolella sijaitsevan Varennan kautta. Pakkaamme eväät ja lapset autoon ja karautamme matkaan navigaattorin ohjeistaessa kivenheiton päässä sijaitsevan Leccon kautta Strada Statale 36:lle kohti Varennaa.
Järven itäpuolella vuoret ovat jylhemmät ja karummat kuin länsipuolen vehreät rinteet. Tie halkoo vuoria tunneli toisensa perään, täällä ei pääse ihailemaan maisemia samoin kuin länsipuolella Comojärveä.
Seuraan silmä tarkkana matkamme etenemistä navigaattorista, pian pitäisi tulla liittymä Varennaan. Navigaattori ei inahdakkaan, ennen kuin on jo liian myöhäistä.
Huomaamme karauttavamme heti tunnelin jälkeen tulleen liittymän ohi, perässä ajava rekka pitää huolen siitä ettei paniikkijarrutella. Puhelimessa olevan navigaattorisovelluksen yhteys oli katkennut pitkässä tunnelissa eikä laite laskenut etäisyyttämme oikein. Sillä lailla.
Alkaa uudelleen reititys ja jonkun kilometrin päässä laite ohjaa meidät pois SS36lta. Herää pikkuinen epäilys, että osaakohan tuo tyhmäpurkki neuvoa meitä oikeaan suuntaan. Tie nimittäin lähtee ylöspäin. Odottelen, josko hetken päästä tulisi lenkki takaisin kohti SS36sta, josta pääsisi paluusuuntaan ja kohti Varennaa. Ei tule.
Katson navigaattorin karttaa, joka kertoo tämän ylöspäin johtavan syhröisen kärrypolun olevan on ainut reitti, josta pääsemme takaisin. Tie kapenee kapenemistaan ja nousee ylös…ylös…ylös. Mutkien turvakaiteet ovat, jos niitä nyt ylipäätään on, umpiruosteisia tai puisia rimoja. Nyt ei naurata. Vuosia sitten Mallorcan länsirannikon vuoristossa paikallisbussin suharikuskin kyydissä alkanut kärrypolkukammo herää taas. Ei ole vuoristo ihan luonteva paikka Pohjanmaan asukille.
Matka jatkuu ylös vuoren rinnettä, tulee siinä jokunen pieni kyläkin. Hiljaisella tiellä ei näy meidän lisäksi ketään. Hyvä niin, ei täällä mahtuisi toista autoa kohtaamaankaan.
Huipulta avautuu upeat maisemat järvelle. En oikein jaksa niistä innostua, kun alapuolellakin näkyy varsin komeat jyrkänteet.
Viimein syherö kääntyy kulkemaan alaspäin. Nyt sopii toivoa, että vuokrapirssin jarrut on kunnossa. Onneksi siippa on kokenut, kilpaakin ajanut kuljettaja, jonka ajokortissa on varsin pitkä rivi kirjaimia. Minulle riittää se B.
Rullailemme ja mutkittelemme moottorijarrutellen alaspäin. Ja nyt nähdään muutama kyläläinenkin, jotka katsovat uteliaina meitä harhautuneita turisteja. Heilautan tervehdyksen, maisematkin alkaa taas kiinnostaa.
Viimein pääsemme järvenmyötäiselle tielle, joka johtaa Varennaan. Navigaattori kertoo matkaa olevan enää muutaman kilometrin, osasi se tyhmäpurkki sittenkin oikean reitin. Koukkaamme tien sivuun pysäytyspaikalle, napsaisen muutaman kuvan ennen viimeistä tunnelia.
Saavumme Varennaan, jätämme auton parkkiin ja kuittaamme pysäköintimaksun. Jo pikkuinen puisto järvessä uiskentelevine sorsineen saa henkäisemään ihastuksesta. Vai onkohan henkäyksessä mukana myös helpotusta vuoriston kärrypolun jälkeen?
Nyt fiilis on jo sellainen, että kannatti kärsiä. Ja se tunne lisääntyy, mitä pidemmälle kävelemme laitureilla kohti Varennan pieniä kujia, haitarin soittaessa italialaista sävelmää.
Comojärven helmeksi kutsutulle Bellagiolle taisi löytyä vakavasti otettava kilpailija.
Pikkuisessa Varennassa on asukkaita vain vajaa tuhat, mutta kesäaikaan kadut täyttyvät matkaajista. Historiaa tällä Leccon maakuntaan kuuluvalla kalastajakylällä löytyy sen sijaan jo vuodesta 769.
Värikkäiden talojen ja maisemien lisäksi tunnetuin nähtävyys on Villa Monastero, jonne keltaiset kyltit opastavat kävelymatkalla satamasta vanhaan kaupunkiin. Pienessä Varennassa ei muutenkaan helpolla eksy, mutta jyrkät nousut ja mukulakivet tuovat omat haasteensa.
Matkamme varrelle osuu toinen nähtävyys, Villa Cipressi puutarhoineen. Tämän kolmen tähden hotellin sijainti on aivan huippu ja kauniiseen puutarhaan pääsee tutustumaan neljän ja puolen euron hintaan, lapsilta ei veloiteta mitään.
Kuljemme viihtyisässä hyvinhoidetussa puutarhassa, auringon ja lämmön helliessä. Ei puhettakaan myrskystä ja rankkasateesta, jota säätiedotus lupaili koko matkamme ajaksi. Italia otti meidät lämmöllä vastaan, kuten aina. Ruusut tuoksuvat, puutarhan hiljaisuuden rikkoo vain linnunlaulu. Täällä voisi vaikka asua.
Nälkä alkaa muistuttelemaan olemassaolostaan, on aika jäättää viihtyisä Villa Cipressin puutarha taaksemme. Vastaanoton kohtelias nuori mies tiedustelee, pidimmekö puutarhasta? Vastaamme Si, molto bello!
Yksi puutarha riittää lapsille tällä erää, suuntaamme kohti pizzan tuoksua ja lounastaukoa.
Poimimme vielä gelateriasta jäätelöt ja istahdamme kujan rappusille niistä ja maisemista nauttimaan. Elämä on hyvää juuri tällaisenaan, sitä mitä Italia parhaimmillaan tarjoaa.
On aika jatkaa matkaa lautalla kohti Bellagiota ja jättää viehättävä Varenna odottamaan jälleennäkemistä. Arrivederci Varenna, tapaamme vielä!
Ensi viikolla matka jatkuu Bellagioon, hyppäähän blogin kyytiin Facebookissa, niin pääset tuoreeltaan mukaan matkaan uusiin maisemiin!
Si rivede Varenna – Ciao bella Bellagio! – Comojärven helmet, osa 2
Hui kun aivan otti vatsasta ruudun tällä puolenkin, kun luin tuosta kärrypolusta, jonne jouduitte. 😀 Tuollainen tilanne olisi minulle painajainen, tykkään autoilusta, mutta vain Pohjanmaan lakeuksilla, jossa mäet ja mutkat osaa ulkoa! 😀 No ei vain, olisi oikeasti joskus kiva vuokrata auto reissussa, mutta jotenkin miellän sen niin, että sitten pitää keskittyä siihen ajamiseen ja maisemat ym. jäisivät toissijaisiksi.
Mutta oikeasti aivan ihanat maisemat ja aivan ihana Italia! Voi että… *huokaus! 🙂
Kyllä toinen pohojalaanen ymmärtää mitä Pohjanmaan syndrooma tarkoittaa. 😀 Ihan pahaa teki, kun polku sen kun kapeni ja rotkot syveni. Kyllä silloin tuli kirottua navigaattori… no, kauas pois! Kuski vielä kehtasi kehua maisemia siinä kärrypolulla ajellessaan, kun ei kärsi samanlaisesta korkeanpaikankammosta kuin minä. 😀 Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin ja lopulta maisemat & Varenna palkitsi vaivan!
Muuten autoilu tuolla alueella meni hyvin, vaikka välillä oli tiukkaa kylien läpi ajaessa. Auton kun valitsee teiden mukaan, niin pärjää hyvin ahtaammissakin paikoissa. Ajettiin enimmäkseen rannanmyötäisiä pikkuteitä, niin siinä kerkesi hyvin katsomaan maisemiakin!
Kiitos Virpi kommentistasi ja mukavaa sunnuntaita! Ehkä Sinullakin tie vie pian uudelleen Italian maisemiin – on se vaan niin <3
Upeita maisemia.
Tuo puutarha sai kauneudellaan huokailemaan ihastuksest.
Ihanaa sunnuntai-iltaa!
Kiitos Outi! Tuosta puutarhasta ja maisemista ei olisi millään halunnut lähteä pois – aivan ihana paikka! ?
Ihanaa sunnuntai-iltaa Sinullekin!
Hieno lukea tätä juttua. Olimme samoissa maisemissa juhannuksen tienoilla. Itse ihastuin Varennaan. Me tulimme sinne lautalla Menaggiosta. Ehkä näemmä parempi juuri niin!
Mutta ihastuin kyllä Varennaan enemmän kuin Bellagioon, joka oli tupaten täynnä turreja.
Te käväisitte villassakin. Me jätimme väliin.
Kiitos Salaine! Sama juttu, mekin tykästyimme enemmän Varennaan, siinä vaan on sitä jotain ? Ei niin, etteikö Bellagiokin olisi nätti, mutta Varennan jälkeen se ei enää tuntunut yksinoikeutetulta Comojärven helmen -arvonimen haltijalta.
Villa Cipressi oli käymisen arvoinen, ihanan rauhallinen keidas ja ne maisemat! ?
Menaggiossa kävimme matkalla Luganojärven resortista seuraavaan majapaikkaan Comojärvelle Malgrateen. Järven ylitys siellä olisi lyhentänyt matkaa, mutta kiirekös meillä lomalaisilla, niin laskettelimme alas järven länsirantaa pysähdellen matkan varrella.
Ja kiitos vinkistä, käynpä kurkkaamassa blogistasi juttua Teidän matkasta! On se vaan niin nättiä seutua ?
Aurinkoista alkanutta viikkoa Sinulle!
No on kyllä upea kohde! mites muuten hintataso oliko kalliimpaa kuin Gardalla vai sama hintataso? ei ihme että Clooneykin ihastui Comoon. Niitä korkeita, kapeita vuoristoteitä kyllä riittää. Olen mennyt ainakin muutamia reittejä, Taorminassa oli. Muistan että bussi joutui peruuttamaan että toinen bussi pääsi vuoren bussipysäkille. Kroatiassa näkyi myös menevän tiet korkealla. Rannikoilla on yleensä ne matalat reitit. Bussireitti Saksan Nurnbergistä Wieniin oli myös matala, näkyi hieman kumpuilevaa maastoa mutta tie ei mennyt suurella vuorella
Comojärvellä kauniita maisemia riittää, ei tosiaan ihme että George kavereineen on sieltä huviloita ostanut!
Yritin kyllä bongailla, josko George olisi ollut mökkinsä laiturilla kalassa, mutta pahus – ei näkynyt miestä, ei… 😀
Majoitusten ja ravintoloiden hintahaitari Comojärvellä on varsin laaja, niin kuin Gardallakin. Pienissä tuntemattomammissa kylissä on edullisempaa ja tunnetummat turistimagneetit on sitten kalliimpia. Hain kyllä pitkään meille sopivia majapaikkoja, mutta se työ kannatti. Kirjoittelen niistä paikoista omat postauksensa, ensimmäisenä on tulossa juttua Luganojärven resortista, joko tällä tai viimeistään ensi viikolla.
Niitä pieniä vuoristoteitä eteläisessä Euroopassa kyllä riittää! Pikkuisen on siepannut mahasta, kun on istunut bussin takaosassa, joka on keikkunut kurvissa tyhjän päällä…
Bussimatka Taorminaan ei ole jäänyt erityisesti mieleen, mutta kaupunki maisemineenn oli kyllä käymisen arvoinen! Majailtiin sillä reissulla ihan Giardini Naxosin ja Taorminan rajalla ja käytiin sitten sieltä käsin Taorminassa.
Kiitos Susanna kommentistasi ja aurinkoista alkanutta viikkoa!
Mulla on kesällä tulossa muutaman päivän reissu Comolla. Mä majoitun Comolla, mutta ilmeisesti kannattaa laivalla seilata muihinkin järven kyliin. Seuraan juttujasi Comolta ja matkakuumeilen… Auton rattiin minäkään en tuolla lähde, yksin reissatessa en halua olla se kuski, kartanlukija ja parkkipaikan etsijä. Ja tekstin myötä pääsin riittävästi vuoristotie tunnelmaan.
Voi miten ihanaa, että Sinulla on tulossa kesällä reissu Comojärvelle, se on niin kaunista seutua! ?
Kannattaa ilman muuta kierrellä lautalla järvellä, siinä matkan aikanakin maisemat ovat todella upeat ja se on matkustustapana mukava. Varennaan pääsee lautalla ainakin Bellagiosta ja samaten bussit liikennöivät käsittääkseni hyvin kylästä/kaupungista toiseen, niitä ei tosin testattu, kun oltiin vuokra-autolla liikkeellä. Se meidän ylimääräinen lenkki vuoren kärrypolun kautta oli kyllä luku sinänsä, onneksi siellä ei tullut bussia vastaan, pysäkkejä kyllä näkyi, voi huh huh… ? Mutta Comon kaupungista bussilla voisi mennä näppärästi ainakin Tremezzoon, jossa kaunis Villa Carlotta sijaitsee, siitä on kuvia ja oma juttu täällä blogissa – todella nätti paikka sekin!
Ihanaa matkan odotusta kauniisiin Comojärven maisemiin!
Varenna