Matkaterveiset pohjoisen Italian järviltä!

Ciao a tutti ja espresson tuoksuiset lomaterveiset Milanosta sekä Euroopan kenties kauneimmista järvimaisemista Luganojärven ja Comojärven rannoilta!

Nyt on sielu hetkeksi ravittu kauneudella ja keho maailman parhailla herkuilla (vähän liikaakin 🙂 ) ja kulkeutuihan vyötärön lisäksi laukussakin paketti jos toinen pressokahvia ja cantuccineja & biscottineja kotiipaluuta lievittämään.

Kotiinpaluu kun ei tuntunut ihan hohdokkaalta, kun vastassa oli harmaus, sade ja kylmyys. Pikkuisen kuulkaas tuntui mamman luissa ja ytimissä, kun aurinkoisesta Italiasta lähtiessä lämpötila oli reilussa kolmessakymmenessä ja kotomaan kamaralle astuessa mittari näytti ruhtinaallista 13 astetta – onneksi kuitenkin plussan puolella. Niin, ja totta kai nälkäiset hyttyset hyökkäsivät kimppuun heti kotipihassa. Ei muuten ollut yhtään ikävä niitä halvatun verenimijöitä.

Italian reissu oli siis tälläkin kertaa kaikin puolin onnistunut ja ehdimme matkan aikana näkemään ja kokemaan paljon, niin kauneutta kuin kauhua vuoriston kärrypoluilla, mutta niistä lisää sitten tässä tulevien viikkojen aikana. Blogia Facebookissa ja Instagramissa seuranneet osaavatkin jo varmasti aavistella mistä juttua on tulossa!

Matkaa suunnitellessa tsekkasin vaihtoehdot Helsinkiin menoon sekä junalla että lentäen ja yllättäen kokonaisuuden hintaero näiden kahden välillä ei ollut kummoinen joten ei ollut vähääkään epäselvää, lentääkö tunnissa vai kitkutellako junalla 4 ½ tuntia. Hintaero on nimittäin kaventunut varsin kiitettävästi VR:n uudistetun hinnoittelun ansiosta, joka korotti perhematkaajien lippuhintaa roimasti, sanovat mainoksissa ihan mitä tykkäävät. Ja lisäksi tulee aina se pakollinen yöpyminen suuntaan tai toiseen. Kotimaanlento vuorostaan menee parhaimmillaan pikkulisällä jatkolennon kanssa samalla lipulla ostettaessa.

Lähdimme siis matkaan kotikentältä, josta lennähtää Norran kyydissä Helsinki-Vantaalle noin tunnissa. Maakuntakentältä lähtö on myös siinä mielessä helppo, kun laukkuja ei tarvitse raahata moneen kertaan ja lisäksi pikkukentällä välttyy pitkiltä turvatarkastusjonoilta. Mutta ei metallinpaljastimen jälkeisiltä taputteluilta tälläkään kertaa – kumpaankaan suuntaan.

Helsinki-Vantaalta pääsimme jatkamaan Finnairin siivin kohti Malpensaa vain 50 minuutin vaihdolla eli kokonaislentoaika oli samaa luokkaa kuin pelkkä junamatka Helsinkiin. Tai no, olihan Milanon koneessa jotain teknistä ongelmaa, joka hieman viivästytti lähtöä, mutta perillä olimme kuitenkin ihan ajallaan.

Malpensaan saavuimme alkuillasta ja sieltä matkasimme Milanoon, jossa yövyimme UNA Hotel Centuryssa vain parin korttelin päässä päärautatieasemalta, tästä hotellista kerron enemmän omassa postauksessaan.

Päärautatieasema Stazione Centralen vieressä sijaitsee myös lentokenttäbussi Malpensa shuttlen pysäkki ja Malpensan terminaali T1:ssä pysäkki löytyy exit 3 ja exit 4 kohdalta. Malpensa Shuttle on helppo tapa matkata 50 minuutissa Malpensasta Milanoon ja liput voi ostaa ennakkoon netistä (klik).

Ensimmäisenä lomapäivänä vietimme rentoa päivää Milanossa ilman mitään nähtävyyksien kiertelyn suorituspainetta ja kesän ensimmäiset kunnon jäätelöt syötiin tietenkin Duomon aukiolla. Duomon ’takana’ on pari hyvää jätskibaaria ja aukion päässä Duomolta katsoen vasemmalle kurvaavalla kadun pätkällä on yksi hyvä paikka, josta tällä kertaa haimme herkut – ja arvatenkaan en painanut baarin nimeä mieleen.

Mutta se on helppo löytää, kun ohitat ensin suuren sikahintaisen jätsibaarin sisäänheittäjineen Duomon aukion vasemmalla laidalla, kurvaa katu vasempaan ja siitä noin sata metriä eteenpäin vasenta kadun laitaa. Ohitat yhden kahvilan ja heti sen jälkeen löytyy tämä herkkukeidas, josta saat superhyvät jäätelöt parilla eurolla eikä ne ehdi edes sulaa ennen kuin olet takaisin aukiolla niillä herkuttelemassa!

Milano meni siis ihan omaan tahtiin, mikä oli enemmän kuin tarpeen aivan huippukiireisten touko- ja kesäkuun jälkeen. Blogissa tulen vinkkaamaan mm. muutamasta jutusta lapsiperheille!

Helteisestä Milanosta jatkoimme matkaa kohti Luganojärveä ja siellä pienen pieneen Ciman kylään, joka on osa Porlezzaa. Matkan taitoimme vuokra-autolla Comojärven länsirantaa läpi pikkukylien kiireisen moottoritien sijaan. Tie on toki kapea, mutta maisemiltaan hitaamman etenemisen arvoinen! Auton vuokraamisesta, reitistä ja ajamisesta kerron myöhemmin lisää blogissa.

Pienessä Ciman kylässä meitä odotti huone aivan ihanassa Parco San Marco lifestyle beach resortissa, joka on kuin tehty rentoon perhelomailuun tai kahden keskiseen arkipakoon aivan upeissa maisemissa!

Kerroinkin aiemmin, että hain sopivia majapaikkoja matkallemme usean viikon ajan muhkean hartiajumituksen kera ja tämä oli yksi, joka jäi ajatuksiin kytemään. Huomasin palaavani sivulle yhä uudelleen ja uudelleen, vaikka alun alkaen emme olleet edes ajatelleet majoittua Luganojärvelle. Enkä voi muuta sanoa kuin että kannatti. Ja täsmälleen samaa mieltä olisin ilman tarjoutunutta yhteistyömahdollisuuttakin.

Parco San Marco Lifestyle beach resortista on siis luvassa ihan oma juttunsa ja tämä paikka jäi matkamuistoihin paratiisina, jossa ihminen ei voi olla kuin onnellinen! <3

Parco San Marco on resortina toimiva kokonaisuus ja sijaintinsa puolestakin se on hyvä, sillä järvimaisemien lisäksi sieltä ei ole kuin viitisentoista kilometriä Sveitsin puolelle Luganoon, jossa kannattaa käydä tilaisuuden tullen. Eläväinen kaupunki on nimikkojärvensä rannalla ja siellä on viehättävä vanha kaupunginosa tasokkaine liikkeineen, jossa saa halutessaan helposti matkakassan tyhjennettyä.

Cima itsessään on pieni kylä, josta löytyy jokunen baari, pikkukauppa ja ravintola, lähin market löytyy parin kilometrin päässä Porlezzasta. Parco San Marcon resortistahan löytyy useampi ravintola, myös Michelin oppaassa mainittu, joten sen puolesta ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan.

Cimasta Luganoon mennessä oli hyvä olla passit mukana, mutta meiltä niitä ei kysytty kumpaankaan suuntaan mennessä, muutama muu auto sen sijaan pysäytettiin. Tällä pätkällä ajaessa ei ollut tarpeen ostaa Sveitsin n. 35 euron hintaista tiemaksutarraa, mutta moottoriteille ei sen sijaan ole mitään asiaa ilman tätä, sillä rapsut on yli kymmenkertaiset tarran hintaan nähden. Mutta siis pienelle Luganon visiitille Cimasta tätä ei tarvittu, vinkin saimme hotellin henkilökunnalta.

Olo ja elo Luganojärvellä meni maisemista, hyvätasoisen resortin palveluista sekä herkullisesta ruuasta nauttien. Ja meni siinä jokunen proseccokin päivän päätteeksi.

Haikein mielin jatkoimme matkaa kohti uusia maisemia, jälleen kerran Comojärven rantaa myöten. Pysähdyimme matkalla mm. Tremezzossa sijaitsevassa Villa Carlotassa, joka suurine kasvitieteellisine puutarhoineen oli todellakin käymisen arvoinen. Tästäkin siis luvassa oma juttunsa blogiin.

Seuraava majapaikkamme sijaitsi Malgraten kylässä kivenheiton päässä Comojärven toiseksi suurimmasta kaupungista Leccosta. Tännekään emme olleet suunnitelleet majoittuvamme, mutta siipan bongaama huoneisto kutsui luokseen, emmekä voineet vastustaa. Eikä ollut lainkaan hassumpi valinta sekään, niin huoneisto kuin sijaintikaan.

Villa Maggie on hiljattain kunnostettu talo Malgraten vanhassa osassa ja huoneistomme Bianco e nero on suurin näistä viidestä, sen tulen myös esittelemään omassa postauksessaan.

Malgratesta käsin oli helppo kierrellä eteläistä ja itäistä Comojärveä, jossa Comojärven todelliset helmet Bellagio ja Varenna sijaitsevat. Niistäkin siis tulossa juttua blogiin!

Kaikki kiva kuitenkin päättyy aikanaan, niin myös tämä onnistunut loma Euroopan kauneimmiksi tituleeratuissa maisemissa Lugano- ja Comojärvellä.

Lähiviikkoina luvassa siis paljon juttua matkamme varrelta; niin majapaikoista, autoilusta kuin käymisen arvoisista kaupungeista ja nähtävyyksistä!

Helpoiten saat uudet postaukset luettavaksesi klikkaamalla mukaan matkaan Facebookissa, jonne linkit tulevat tuoreeltaan!