Elämää ja Matkoja | matkablogi - travel blog Suunnittelet matkaa, puntaroit vaihtoehtoja. Luet matkailusivustoja ja blogeja, kuulostelet tuttavien suosituksia ja kokemuksia. Muodostat kuulemasi perusteella mielikuvan kohteesta, jonka haluat seuraavaksi kokea. Varaat matkan ja lähdet uteliain mielin katsomaan, minkälainen tämä uusi tuttavuus on?
Tällä ajatuksella lähdin lokakuiselle kaupunkilomalle kohteeseen, josta olin kuullut niin paljon hyvää ja jota niin moni oli suositellut. Ja sieltä jostain löysin kauniin historiallisen kaupunkiympäristön, toimivan infran ja kaikki matkailijan toivomat palvelut. Kaupunki on yksi suomalaisten suosikeista, kuten myös saksalaisten, slovakialaisten ja puolalaisten. Viime vuonna kaupungissa vieraili 7.9 miljoonaa* matkailijaa, joista 6,7 miljoonaa* oli ulkomaalaisia. (*lähde). Heistä niin kovin moni on rakastunut palavasti tähän kaupunkiin, joka on saanut heidät palaamaan sinne yhä uudelleen. Katsoessani ympärilleni, ymmärrän sen hyvin.
Kiertelen kaunista historiallista keskustaa, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista, sekä uudempia kaupunginosia, jotka kuvastavat tämän päivän paikallista elämää. Ihastelen syysruskaa jokirannassa ja tutustun nähtävyyksiin, museoihin ja paikalliseen ruokakulttuuriin. Lämmin sää hellii, näen ympärilläni paljon kaunista katseltavaa. Silti se palava ihastus antaa odottaa itseään, en löydä sitä kipinää joka palon sytyttää. Tykkään, mutta en tykkää, sillä Se Jokin puuttuu.
Mietin sitä, miten yksilöllistä onkaan matkakohteen kokeminen. Ei vika ole kaupungissa, ei muiden matkailijoiden suosituksissa ja kokemuksissa. Syy löytyy minusta – siitä, mistä asioista pidän ja mitkä asiat alkavat ärsyttämään. Se kipinä joko syttyy tai sitten ei, sillä Se jokin löytyy niistä asioista, jota ei voi kuviin tallentaa.
Päivät kuluvat ja paikalliset aromit alkavat etomaan. Alan kaipaamaan ranskalaisen boulangerien tai italialaisen trattorian tuoksuja hapankaalen, rasvaa tihkuvan makkaran sekä mahorkan ja höpötupakan hajun sijaan. Kaipaan katsekontaktia ja hauskoja juttutuokioita paikallisten ihmisten kanssa. Kaipaan kommunikaatiota vaikka elekielellä, jos ei yhteistä kieltä ole. Kun edes tervehdittäisiin, sanottaisiin kiitos ja näkemiin. Mutta ei. Aivan liian monessa paikassa on vastassa kengän kärkiään tuijotteleva henkilö, joka ei puhu eikä pukahda. Sanasepot löytyvät sen sijaan turistikaupoista, joiden velikullat yrittävät leipoa hintaan vaikka mitä lisää ja ääntä löytyy oluttupien kulmilta, joka huipentuu aamuyössä raikaavaan huutokonserttiin. Pieniä asioita, mutta sellaisia, jotka tekevät sen, miltä kaupunki tuntuu.
Tavanomaisesta poiketen, olen viikon lopulla täysin valmis palaamaan kotiin, idyllisestä UNESCOn maailmanperintöympäristöstä huolimatta. Kotiin palattuani katselen kuvia ja totean, että nättihän tämä kaupunki on. Kuitenkaan mieltä ei valtaa kaiho ja kaipuu takaisin, vaikka oli ilo kokea tämä kaupunki. Se ei vaan miellyttänyt kaikkia viittä aistia eikä siitä mihinkään pääse, ettei Itä-Eurooppa ole edelleenkään mun juttu.
Toiselle rakastamani Pariisi tai Rooma jättävät saman tunteen, minulle sen teki niin monen rakastama Praha. Ei se huono ole, mutta Se Jokin jää silti puuttumaan. Sillä niin pienistä asioista se palava ihastus matkakohteeseen lopulta koostuu: tuoksuista, mauista ja väreistä. Paikallisen elämän rytmistä, puheensorinan soinnusta ja ihmisten välisistä kohtaamisista. Niistä asioista, jotka parhaimmillaan tuovat sen lämpimän tunteen ja perhosia vatsaan. Kaipuun ja kaihon takaisin. Ei sitä voi järjellä selittää, sen vaan tuntee. Siksi se matkakohteen suosittelu on niin sietämättömän vaikeaa.
xo – Mia –
Ihanan rehellinen kirjoitus, arvostan!
Mukavaa loppuviikkoa sinulle Mia <3
Kiitos Outi! 😘
Silloin kun tykkään, annan kuulua ja yhtä lailla kun jokin ei saa sitä palavaa intoa syttymään, niin mitäpä sitä muuksi maalailemaan. Joissakin paikoissa sitä vaan tuntee tulevansa kotiin, ja jossakin paikoissa puuttuu Se Jokin.
Mukavaa loppuviikkoa Sinullekin Outi 💛
Praha on itseltäni käymättä vielä, Eräs ystäväni sanoi minulle, että ei usko minun viihtyvän kaupungissa vaikka se niin kaunis onkin. Tämä lause on jäänyt päähäni ja olen aina valinnut toisen matkakohteen itselleni. Olen toki miettinyt matkaa sinne, mutta aina mietin miten tuo lause tulee kohtelemaanmielikuvaani kaupungista.
Kaikki ei vaan miellytä kaikkia ja onneksi matkakohteita on paljon !
Olin kuullut Prahasta pelkkää hyvää ja se oli ollut jo hyvän aikaa ’tahdon-käydä’-listalla odottelemassa sopivaa ajankohtaa. Ja kivahan tämä kaupunki oli nähdä eikä reissukaan ollut kokonaisuutena yhtään hassumpi, mutta kun Se Jokin jää puuttumaan, niin minkäs teet. Ymmärrän hyvin, että ystäväsi toteamus jarruttelee intoa lähteä kokemaan Praha, varsinkin kun maailmassa on niin paljon nähtävää!
Mukavaa sunnuntaita Sinulle Piyya, hauska nähdä minne maailma meidät seuraavaksi kujettaa!
Samaa olen pohtinut, kun jaan intohimoisesti kuvis rakkaalta Samoksen saarelta. Suositteleminen on vaikeaa, mutta tärkeää onkin löytää ne omat kohteet, joissa sydän sykkii lujemmin ja olotila on seesteinen. Prahan kauneus saa minun osaltani jäädä kokematta, koska Samos. 💙
Jotkut paikat vaan menevät suoraan sydämeen, jotkut taas vaan jäävät tasolle *kiva nähdä*. Onneksi jokaiselle varmastikin löytyy kuitenkin se oma paikka. Samos on ihana, sinne palaan vielä joskus! <3
Kiitos kommentistasi ja kaunista syysviikkoa!