Opas Venetsiaan | Liikkuminen kanavien kaupungissa

Venetsia on rakennettu Venetsian laguuniin 121 saarelle, joita yhdistää 435 siltaa.  Laguunin erottaa Adrianmerestä pitkien ja kapeiden saarten jono, joista suurin on 11 kilometriä pitkä, elokuvajuhlista ja hiekkarannoista tunnettu Lidon saari.  Sijaintinsa takia Venetsia onkin ainutlaatuinen kaupunki, jossa liikkuminen eroaa merkittävästi muista kaupungeista.

Kokosin tähän käytännönvinkit Venetsiassa liikkumiseen kysymystenne pohjalta, kiitos viesteistänne. Kirjoitus on ensimmäinen osa Opas Venetsiaan kokonaisuutta – tervetuloa mukaan matkaan!

Saapuminen Venetsiaan

Venetsiaan saavutaan mantereelta Ponte della Libertà maasiltaa pitkin, jossa kulkee sekä autoliikenne että kaukojunat ja raitiovaunu, joka liikennöi Mestren ja historiallisen Venetsian väliä. Autolla voi ajaa Piazzale Romalle saakka, jossa sijaitsee kaupungin taksi- ja linja-autoasemat. Santa Lucia rautatieasema sijaitsee 400 metrin kävelymatkan päässä täältä.

Piazzale Roman tuntumassa on yksi pysäköintihalli Garage San Marco sekä katuparkkeja, mutta vapaan pysäköintipaikan löytäminen voi olla kovin haastavaa. Jos olet korkeasesongin aikaan matkassa omalla autolla, on suositeltavaa pysäköidä mantereelle ns. uuteen Venetsiaan ja kulkea loppumatka bussilla tai raitiovaunulla.

Marco Polo lentoasema sijaitsee noin 14 kilometrin päässä, josta voi matkustaa Venetsiaan julkisen liikenteen bussilla (ACTV ja ATVO, 10 € + matkatavaramaksu) tai vesibussilla (Ali Laguna, 15 €). Taksi Marco Polo lentoasemalta Piazzale Romalle maksaa 40 € / 50 € (tila-auto), hinta on kiinteä ja maksu ainoastaan käteisellä. Lentoasemalla päivystää takseja lentoaseman sisäänkäynnin luona, viralliset taksit ovat valkoisia ja näissä hinnasto on näkyvillä autossa. Vesitaksi lentoasemalta esimerkiksi San Marcon aukiolle maksaa noin 160 €.

Suosittelen lämpimästi saapumista Venetsiaan vesibussilla tai vesitaksilla, jolloin näet satumaisen kaupungin parhaimmillaan. Mestrestä kulkevalta maasillalta näkymät eivät ole kauniit.

Liikkuminen Venetsiassa

Historiallisessa Venetsiassa kävely ja vesiliikenne ovat pääasialliset liikkumistavat. Pääsaarilla pyöräily ja rullalautailu tms. eivät ole sallittuja, eikä tämä olisi järin järkevääkään kapeilla kujilla ja portaikoissa. Sen sijaan Lidon, Pellestrinan ja Sant’Erasmon saarilla pyöräily on sallittu. Liikkuminen poikkeaa siis monilla tavoin totutusta. Mestressä, ns. uudessa Venetsiassa, on tavanomainen kaupunkiympäristö, myös liikkumista ajatellen.

Kokosin tähän vinkit Venetsiassa liikkumiseen toiveidenne mukaan!

1. Kävely

Kävely on yleisin ja usein paras tapa liikkua Venetsiassa. Tällä tavoin pääset näkemään kaupungin lukuisat kauniit aukiot, palatsit, kirkot, kujat, kanavat ja sillat. Venetsiassa saatkin hämmästyä kerrasta toiseen siitä, mitä postikorttimaisen kaunista pienen kujan jälkeen eteen avautuukaan, Täällä jos missä, tekee mieli kävellä vain lisää ja lisää.

Välimatkat ydinkeskustassa ovat lyhyehköjä, mutta lukuisat siltojen portaikot tekevät kävelystä varsinaista rapputreeniä. Mukavat kengät ovat tarpeen kivetyillä kaduilla ja silloilla kulkiessa. Esteettömyyttä ei ole läheskään kaikkialla huomioitu, joten Venetsia on varsin haasteellinen kaupunki matkatavaroiden tai lastenrattaiden kanssa liikkuessa, tai jos Sinulla on liikuntarajoitteita. Ramppeja en nähnyt kovinkaan monessa paikassa.

Kävelimme 1,8 kilometrin matkan Piazzale Roman taksiasemalta San Marcon alueella sijaitsevaan huoneistoomme, ja voin sanoa, että matkatavaroiden kanssa tämä kävely ei ollut erityisen miellyttävä helteisenä päivänä. Ei niinkään matkan pituuden takia, vaan kaikkien niiden portaiden takia, joissa matkalaukun kantaminen ei ollut ihan kevyttä puuhaa. Suosittelen siis vesibussin tai -taksin käyttöä, etenkin kun mukanasi on matkatavaroita.

2. Vaporetto (vesibussi) | ACTV ja Ali Laguna

Autottomassa Venetsiassa Vaporetot eli ACTVn vesibussit ovat julkisen liikenteen selkäranka, ja ne liikennöivät eri reiteillä kaupungin kanavia pitkin. Pääreitti kulkee Canal Grandea pitkin, ja linjat 1 ja 2 ovat näköaloiltaan parhaat. Suosittelen lämpimästi Vaporetto-ajelua myös illalla auringon laskiessa, jolloin näkymät ovat kuvankauniit. Vaporeton yölinjan aikataulut ja reitti löytyvät tästä.

Vaporetolla pääsee myös Lidon, Muranon ja Buranon saarille. Matka-aika esim. San Marcon aukion tuntumassa sijaitsevalta San Zaccarian pysäkiltä Lidoon on noin 15 minuuttia, Muranoon 40 – 55 min ja Buranoon 55 min – 1 h 20 min, vuorokaudenajasta ja linjasta riippuen. Linja 12 Muranon kautta on nopein vaihtoehto Buranoon.

Vesibussit liikennöivät 20 minuutin vuorovälein aamu viidestä aamuyön pikkutunneille saakka. Vesibussi on mukava tapa liikkua Venetsiassa ja näkymät matkan varrella ovat kauniit. Vesibusseissa on esteettömyys huomioitu. Kertalippu kaupunkialueella maksaa 9,50 € matkan pituudesta riippumatta. Lipun voi ostaa pysäkin automaatista tai ACTV-sovelluksesta ja se on voimassa 75 minuuttia leimauksesta. Leimauslaitteet ovat pääsääntöisesti lähtölaiturin portilla.

Jos tarkoituksenasi on liikkua vaporetolla useampi matka, kannattaa hankkia ACTV / Venizia Unica kortti, jonka hinnat ovat 25 € / 1 vrk, 35 € / 2 vrk, 45 € / 3 vrk ja 65 € / 7 vrk. Alle 6 vuotiaat lapset matkustavat maksuttomasti. Lisätietoja lipuista ja hinnoista tästä.

Marco Polo lentoaseman ja Venetsian väliä liikennöi Ali Laguna, ja tällä on kolme reittiä: Rossa (punainen), Blu (sininen) ja Arancia (oranssi). Tämä on varsin mukava tapa matkustaa lentoasemalle ja matka kestää noin tunnin ja 20 minuuttia. Lentoasemalla siirtymään vesibussipysäkin ja terminaalin välillä on hyvä varata 10 -15 minuuttia. Me nousimme kyytiin Venetsiassa San Zaccarian pysäkiltä ja kyseinen linja kulki mm. Lidon ja Muranon kautta.

Tästä pääset katsomaan Ali Lagunan linjakartan. Lippuja voi ostaa Ali Lagunan myyntipisteistä esim. lento- ja rautatieasemalla sekä joistain lehtikioskeista, mm. San Marcon aukion tuntumassa. Lipun hinta lehtikioskista ostettuna 15 € reitille San Zaccharia Venetsia -> Marco Polo lentoasema.

3. Vesitaksi

Vesitaksit ovat nopea ja mukava tapa liikkua, mutta ne ovat myös kalliimpia kuin muut vaihtoehdot. Esimerkiksi matka lentoasemalta San Marcolle maksaa noin 160 € ja rautatieasemalta San Marcolle noin 60 €. Useamman henkilön seurueena matkustettaessa hinta tuntuu jo kohtuullisemmalta, ja näiden etuna on yksityisyys, nopeus ja suora kuljetus määränpäähän.

4. Traghetto

Traghetto on gondoli, joka toimii lauttana Canal Granden yli. Tämä on nopea ja edullinen tapa ylittää kanava ilman, että sinun tarvitsee kävellä lähimmälle sillalle. Canal Grande on nelisen kilometriä pitkä ja tämän ylitse kulkee neljä siltaa:  Ponte degli Scalzi, Ponte dell Accademia, Ponte della Costituzione ja Ponte di Rialto.

Ulkonäöltään hieman gondolia vaatimattomamman traghetton erottaa gondolista myös siitä, että tässä on kaksi kuljettajaa. Yhden matkan hinta on 2 € (paikallisilta 0,70 €), maksu ainoastaan käteisellä. Traghetton kyydissä voi matkustaa enimmillään 10 henkilöä ja kertoman mukaan paikalliset tunnistaa siitä, että he seisovat matkan ajan.

5. Gondoliajelu

Gondoliajelu on klassinen ja romanttinen tapa nähdä Venetsia. Tämä unohtumaton kokemus tarjoaa parhaat näköalat kaupunkiin, sen lukuisiin siltoihin sekä pieniin kanaviin, joihin vesibussilla ei pääse. Gondolieerit kertovat usein tarinoita kuvankauniista Venetsiasta, ja elämyksen voi kruunata myös suloisella serenadilla. Gondolissa on mukavat istuimet ja matkustajia voi olla enimmillään viisi.

Gondoli on 11 metriä pitkä, kapea ja tasapohjainen vene, jota soudetaan yhdellä pitkällä peräairolla. Gondolit olivat alkujaan mustiksi tervattuja, mutta värikkäitäkin gondoleita valmistettiin omien mieltymysten mukaan. 1500-luvulta lähtien on lailla määrätty, että gondolien tulee olla mustia.

Perinteisesti gondoli valmistetaan käsityönä kahdeksasta eri puulajista ja 280 osasta. Tyypillisesti gondolin keulaan on kaiverrettu kuusi sakaraa, jotka symboloivat Venetsian kuutta kaupunginosaa (sestiere). Sakaroiden yläpuolella on toiselta laidalta suora ja toiselta laidalta kaareva huippu. Huipun muoto kuvaa Venetsian hallitsijan (doge) päähinettä. Lisäksi gondoleissa on messinkisiä hevoskoristeita. Kalleimmillaan gondoli voi maksaa 20.000 euroa ja sen käyttöikä on n. 20 vuotta

Entisaikaan gondolieerit tulivat vanhoista gondolieerisuvuista, ja ammatti siirtyi isältä pojalle. Tuolloin vallitsi laki, jonka mukaan gondolieerina ei saanut toimia kukaan näiden sukujen ulkopuolinen. Vuonna 2007 perustettiin gondolieerin ammattitutkinto, joka avasi ovet ammattiin myös muille kuin gondolieerisukuun kuuluville. Vuonna 2009 ensimmäinen nainen aloitti työskentelynsä gondolieerina. Gondolieerien ammattia sääntelee erityinen ammattikilta.

Gondoliajelun hinnat vaihtelevat, mutta tavanomainen hinta päivällä on 90 € ja illalla 110 €. Matkan kesto on yleensä 30 minuuttia.

Suunnistaminen Venetsiassa

Venetsiaa luonnehditaan labyrinttimaiseksi kaupungiksi, ja voit varautua siihen, että täällä parempikin suuntavaisto joutuu koetukselle. Niin myös minulla, jonka sisäinen kompassi toimii yleensä paikassa kuin paikassa. Mutta ei Venetsiassa. Eksyminen onkin liki varmaa, ja siksi Venetsiassa kulkeminen on pieni seikkailu. Ei täällä silti pohjattomasti hukkaan joudu, enkä kokenut pieniä kujia erityisen pelottaviksi illallakaan. Toki järki päässä tämänkin asian suhteen.

Karttasovellukset ovat kaupungilla liikkuessa hyvä apu, mutta eivät ole erehtymättömiä nekään, koska GPS-signaali tuntui poukkoilevan ajoittain varsin vallattomasti, etenkin kapeilla kujilla kulkiessa. Olen aiemmilla matkoilla käyttänyt myös paperikarttaa, mutta nekin olivat lähinnä suuntaa antavia, koska osa pienimmistä kujista puuttui kartalta. Ehkäpä nykyään olisi täsmällisempiä versioita saatavilla?

Varma apu suunnistamiseen löytyy sen sijaan risteyskohdissa talojen seiniltä, joihin on kyltitetty tai maalattu parin metrin korkeuteen (useimmiten) keltaiselle pohjalle teksti ja nuoli, joka osoittaa suunnan San Marcon aukiolle ja Rialton sillalle tai lähimmälle tunnetulle nähtävyydelle, kuten Ponte dell’Accademialle. Näitä nuolia seuraamalla pärjää jo ihmeen pitkälle, niin historiallisessa keskustassa kuin rautatieasemalta / Piazzale Roman taksi- ja linja-autoasemalta keskustaan kulkiessa.

Venetsian pääsymaksu

Venetsia otti huhtikuussa 2024 ensimmäisenä maailmassa käyttöön 5 € pääsymaksun, joka veloitetaan huippusesonkina päiväturistina kaupunkiin saapuvilta yli 14 vuotiailta kello 08:30 – 16. Vuoden 2024 osalta viimeiset pääsymaksut veloitettiin heinäkuun lopussa.

Pääsymaksulla pyritään hillitsemään Venetsian historiallisen osan pikaturismia, ja tasaamaan kävijämääriä. Historialliseen Venetsiaan majoittuvilta matkustajilta tätä ei sen sijaan peritä, tavanomainen kaupunkivero kompensoi tämän.

Maksua ei peritä myöskään seuraaville saarille saapuvilta: Venice Lido (ml. Alberoni ja Malamocco), Pellestrina, Murano, Burano, Torcello, Sant’Erasmo, Mazzorbo, Mazzorbetto, Vignole, Sant’Andrea, La Certosa, San Servolo, San Clemente, Poveglia.

Maksu tulee suorittaa ennakkoon, ohessa linkki sivulle, jossa lisätietoa maksusta ja päivämääristä, jolloin maksu peritään. Maksun suorittamista valvotaan, ja valvovaa henkilökuntaa oli runsaasti mm. Piazzale Romalla.

Yhteenveto

Kuten huomaat, Venetsia on todellakin ainutlaatuinen kaupunki, jossa liikkuminen tapahtuu pääasiassa vesiteitse tai jalan. Vaporetto-veneet, gondolit, taksiveneet ja traghetto tarjoavat erilaisia tapoja nähdä kaupunkia vesitse, kun taas kävely kapeilla kaduilla ja lukuisilla silloilla tekee kävelystä seikkailun. Riippumatta siitä, kuinka valitset liikkua, on Venetsian tutkiminen unohtumaton elämys!

Seuraavassa Opas Venetsiaan kirjoituksessa kerron lähemmin Venetsian nähtävyyksistä. Kirjoitus julkaistaan ihan näinä päivinä, joten pysyhän kuulolla!

xo – Mia –

Joko luit tämän: Postikortti Venetsiasta | 30 vuotta Italiaa ja La Dolce Vitaa